”Siel on kuulemma nimi jo kirjoitettu kiveen”
Kun pitkäaikainen naapuri yllättäen kuoli, oli se monelle hänen asuintoverilleen järkytys. Kuolema oli jotakin täysin odottamatonta. Tasainen arki häiriintyi, eivätkä päivät enää sujuneetkaan kuten tavallisesti.
Ensin hänen kotonaan kävi sairaanhoitopuolen ihmisiä, jotka eivät olleet tuttuja. Oman talon työväki vieraili asunnossa erikoisiin aikoihin. Sitten tuli pappi pitämään suruhartauden. Siellä kerrottiin kaikille, mitä oli tapahtunut. Naapuri oli kuollut.
Oli mahdollisuus kertoa, miltä itsestä tuntui ja myös mistä ja kuinka kauan oli naapurin kanssa tunnettu. Joku oli tuntenut tosi pitkään, joku vain pari kuukautta. Papin kanssa rukoiltiin ja laulettiin virsiä. Pappi sanoi, että saa olla surullinen, mutta ei ole pakko. Samoin oli itkemisen kanssa.
Seuraavina päivinä naapurin läheiset, omaiset, tulivat käymään. Kovasti mietittiin, mitä hänen tavaroilleen tapahtuu. Niissä oli monenlaista tavaraa. Tiedettiin jo varhain, että hautajaiset pidetään, mutta ei sitä, että milloin ja missä. Ketähän kaikkia sinne kutsutaan ja kuka ei tule? Veikkailtiin, haudataanko naapuri arkussa vai uurnassa.
Sitten tuli hautajaispäivä. Arkku siunattiin ja kuljetettiin haudalle. Pappi laittoi hiekkaa arkun päälle ja rukoili naapurin ja asuintovereiden puolesta. Yhteen ääneen rukoiltiin Isä Meidän -rukous ja laulettiin tuttu virsi. Kun hautapaikalle oli laskettu kukkia, mentiin muistotilaisuuteen. Siellä katsottiin valokuvia naapurista ja kerrottiin muille muistoja. Osa niistä oli aika mukavia ja hauskojakin. Laulettiin, soitettiin ja rukoiltiin. Joku itki välillä. Kotiin mennessä olo oli väsynyt, mutta erilainen kuin vielä aamulla.
Jossain vaiheessa huomasi, että päivät sujuivat taas aika tavallisesti. Välillä naapuri tuli mieleen. Pappi tuli taas pitämään hartauden, jossa puhuttiin syksystä. Pappi mainitsi, että kohtahan on Pyhäinpäivä. Silloin hautausmaille sytytetään paljon kynttilöitä. Kynttilän liekit muistuttavat edellä menneistä ihmisistä. He ovat menneet taivaan kotiin, Jumalan luokse. Käydään viemässä ennen Pyhäinpäivää kynttilä naapurin haudalle. Siel on kuulemma nimi jo kirjoitettu kiveen.
Tero Kajander
Kehitysvammaistyön pastori
Kymenlaakso ja Etelä-Karjala
Kouvolan seurakuntayhtymä
