Arkienkelin siipien havinaa

Tutussa nuorten veisussa lauletaan: ”Kerran usko lapsuuden, sulla oli suloinen ja kuinka onnellinen olit lapsena äidin helmassa”. Enkelien sunnuntain sanomassa Jeesus tuo esille lapsen näkökulman. Sen kuinka aikuistenkin tulisi uskossa nöyrtyä lasten kaltaisiksi. Lapsen usko on niin viatonta ja puhdasta. Lapsuus on herkkää aikaa. Lapsilla on ihan uskomaton kyky ottaa vastaan rakkautta ja hoivaa. Lapsi uskoo vahvasti, että häntä ympäröivät aikuiset rakastavat häntä ja pitävät hänestä hyvää huolta. Silloinkin kun aikuiset asettavat rajoja, eikä kaikki sujukaan lapsen toivomalla tavalla, niin lapsi haluaa silti luottaa aikuisen hyvään tahtoon ja rakkauteen. Miten sitä osaisi ottaa Jumalan pyyteetön rakkaus vastaan samalla lailla niin kuin lapsi? 
 
Tänä päivänä puhutaan paljon ihmisten paremmuudesta tai tärkeydestä. Trendinä on hakea kuumeisesti sitä parasta yksilöä. Jeesus ei sanomallaan viittaa tämänkaltaiseen tärkeysjärjestykseen. Riittämättömyyden tunteisiin hän ei meitä halua lannistaa, vaikka monen aikuisen ja lapsen mieltä askarruttaakin kysymys siitä, että olenko tarpeeksi hyvä, riitänkö minä? 

Riittämättömyyden tunne on ottanut valtaa. On luonnollista tuntea riittämättömyyttä ja kyvyttömyyttä kovan maailmantilanteen edessä. Sodat ja inhimillinen kärsimys maailmalla saavat tuntemaan riittämättömyyttä. Me emme pysty hyvistä pyrkimyksistäkään huolimatta poistamaan täydellisesti kaikkea pahaa maailmasta. Emme voi lapsiakaan täydellisesti säästää kaikilta elämän vaaroilta ja kolhuilta. Voimme vain jättää itsemme ja toinen toisemme itseämme suuremman voiman, hyvyyden voiman haltuun. Ja, lapsuuden usko on juuri se täydellisin esimerkki Jumalaan turvautuvasta ja Jumalan käsiin jättäytyvästä asenteesta, joka hakee pelkästään hyvää. 

Hyvyyden voimista on kyse tänään, mikkelinpäivänä.  Kun inhimillinen hätä ja ahdistus ovat läsnä tänä päivänä, niin pyhän sanoma voisi viestittää meille sen, kuinka tärkeää on lähimmäisen rinnalla kulkeminen. Saamme olla toinen toisillemme todellisia arkienkeleitä. Jokainen tarvitsee elämäänsä enkeleitä.  

Laura Kalenius
seurakuntapastori
Kouvolan seurakunta