Hukassa?

Miten sinun vuotesi on lähtenyt käyntiin? Ovatko suunnitelmat valmiina vai onko kaikki vielä vähän hukassa? Tämän sunnuntain evankeliumi on siitä lohdullinen, että siinä Jeesuksen vanhemmat, Maria ja Joosef, hukkaavat 12-vuotiaan Jeesuksen kolmeksi päiväksi.

Perhe on ollut Jerusalemissa pääsiäisjuhlilla. Kotimatkalla vanhemmat huomaavat, vasta päivän matkustamisen jälkeen, että lapsi ei olekaan kaikkien sukulaisten ja tuttavien joukossa. He palaavat Jerusalemiin ja löytävät Jeesuksen temppelistä keskustelemasta viisaita juutalaisten opettajien kanssa. Huolestuneet vanhemmat moittivat Jeesusta, mutta tämä vastaa heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” Vanhemmat eivät ymmärrä vastausta. Lapsi on ollut kadoksissa monta päivää ja huoli on aiheellista! Jeesus on kuitenkin ollut Jumalan kanssa, oikeassa paikassa, vaikka se vanhemmille näyttäytyy toisin.

Usein se menee ihmiselämässä näin. Hukkaamme, huolestumme ja säntäilemme ennen kuin asiat lopulta järjestyvät. Vasta jälkikäteen on mahdollista ajatella, että ehkä kaiken kuuluikin mennä niin. 12-vuotiaan huolettomuuskaan ei yleensä säily koko ikää. Silti meitä Jumalan lapsina kutsutaan luottamukseen ja pyhään huolettomuuteen.

Jeesus oli myöhemminkin elämässään kolme päivää hukassa: haudan ja kuoleman pimeydessä. Hän kuoli, nousi kuolleista ja elää, jotta tietäisimme Jumalan olevan läsnä niin elämän syvimmissä kuiluissa kuin suurimpina juhlahetkinä.

Emme aina ymmärrä elämän käänteitä. Eivät Jeesuksen vanhemmatkaan ymmärtäneet tätä katoamistemppua tai kohua tämän ympärillä. Voimme kuitenkin Marian tavoin kätkeä sydämiimme sen, mitä tapahtuu ja tutkia sitä. Vuoden alku on hyvää aikaa miettiä, mikä elämässä on hyvin, mikä huolestuttaa. Kaiken mielessämme olevan voimme jättää Jumalalle ja luottaa siihen, että asiat ovat silloin hyvissä käsissä. Jumalan näköpiirissä emme ole koskaan hukassa. Hän on kaikissa päivissämme mukana tänäkin vuonna, eikä vain katsele sivusta tai ylhäältä käsin.

Johanna Haaraoja
seurakuntapastori
Elimäen seurakunta