Kirkastussunnuntai 


(Matt. 17:1–8)

Jeesuksella oli tapana vetäytyä yksinäisyyteen rukoilemaan ja keskustelemaan hänen taivaallisen Isänsä kanssa. Tällä kertaa rukous oli tavallista tärkeämpi, sillä hän valmistautui tehtävänsä raskaimpaan vaiheeseen. Hän valmistautui ottamaan vastaan kärsimystien. Vuorelle hän otti mukaan lähimmät opetuslapsensa: Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen.

Siellä vuorella tapahtui Kristuksen hahmon muuttuminen, kirkastuminen. Opetuslapset olivat kulkeneet ja eläneet jo jonkin aikaa Jeesuksen seurassa. He olivat tottuneet katselemaan Jeesusta tietystä näkökulmasta. Hän oli kuin yksi heistä.

Kirkastusvuorella Jeesuksen lähimmät opetuslapset saivat hetken nähdä aavistuksen Jeesuksen todellisesta olemuksesta sellaisena kuin hän oikeasti oli, täynnä Jumalan kirkkautta, joka hänellä oli ollut iankaikkisuudesta asti (Joh 17: 4). Kuningasten Kuningas heitti hetkeksi palvelijan vaatteet syrjään

Kristuksen kirkkaus muistuttaa meille siitä, että hän ei ole tästä maailmasta, joka on kietoutunut syntiin ja hengelliseen pimeyteen. Hän on tullut ihmislapsena Jumalan luota, valon valtakunnasta, jonne hän myös kerran palasi. 
 
Ihmisenkin tulisi kuulua valon valtakuntaan, mutta siihen ei pääse ilman syväpuhdistusta. Jokainen hairahdus, jokainen lankeemus, jokainen synti– vaikka se olisi vain ajatuksen tasolla - on kuin likainen vaate päällämme. Me olemme vailla kirkkautta ja tarvitsemme siksi vaatteiden pesua ja valkaisua, jotta voisimme tulla valon valtakunnan kansalaisiksi. Omatekoiset puhdistusaineet eivät irrota likaa vaatteistamme. Kaikki omat ponnistelumme kelvata Jumalalle ovat tuomittu epäonnistumaan. Tarvitsemme syväpuhdistuksen, jonka ainoastaan Jeesuksen sovintoveri voi antaa. Jos ihminen suostuu tähän syväpuhdistukseen ja jää Jumalan armon varaan, Jeesus ottaa häneltä hänen pimeytensä ja lahjoittaa hänelle hänen kirkkautensa.

Pastori David Paski
Kuusankosken seurakunta