Ansaitsematon armo 

”Tulkaa katsomaan miestä, joka tietää kaikki tekoni. Voisikohan hän olla Kristus?” (Joh. 4:29) Näin kehottaa ja kysyy nainen, joka on kohdannut Jeesuksen. Hän on tullut paljastetuksi. Koko hänen elämänsä, kaikki teot, laiminlyönnit, ajatukset ja sanat ovat avoinna Jeesuksen edessä. Hän tuli kohdatuksi salatuimpaan saakka, mutta hän tuli myös hyväksytyksi. 

Yhä tänään Jumala näkee ja tietää meistä kaiken. Hän tuntee meidät. Häneltä ei voi salata mitään, ei niitä synkimpiä ajatuksiakaan, joita ei kerrota kenellekään. Kaiken tämän tietäen, mitä hän ajattelee meistä? Sinusta ja minusta? Hän rakastaa, hän hyväksyy seuraansa. Miksi? Jeesuksen tähden. Ansaitsemattoman armon tähden.  

”Oi armo suuri ihmeinen...” Armo on yksi eniten toistettu kristillisen uskomme ydinsana.  Kreikan kielen sana armo, kharis, ilmaisee Jumalan lempeää, suosiollista ja anteeksiantavaa mielenlaatua. Mutta tämä armo ei ole jotain Jumalasta irrallista leijuvaa yleistä hyväntahtoisuutta. Armolla ilmaistaan jotain aivan oleellista sekä Jumalan olemuksesta että nimenomaan hänen suhteestaan ja asenteestaan ihmiseen. Armo kohdistuu arvottomaan, itsessään kelvottomaan ihmiseen, joka ei ansaitse tätä Jumalan hyvyyttä. Armo on lahja ihmisille, mutta se ei ole ilmaista Jumalalle, sillä se maksoi hänen Poikansa hengen.  

Meidän on ehkä vaikea ymmärtää armo-sanan varsinaista merkitystä ja ihmeellisyyttä, koska Jumalan pelko on kadonnut keskuudestamme. Paljastettuina me tarvitsemme armollista Jumalaa. Miksi? Koska Jumala on pyhä, tuhkaksi kuluttava tuli. Koska hän vihaa syntiä, vääryyttä ja pahuutta. Hänen edessään kukaan ei voi seisoa omiin ansioihinsa vedoten. Saadaksemme armon Jumalan edessä, saadaksemme vapauttavan tuomion, ansaitsemastamme rangaistuksesta, me tarvitsemme Jeesusta. Häntä, jolla on valta ja voima sanoa: ”Sinun syntisi ovat anteeksiannetut.” Kääntykäämme siis armollisen Jumalan puoleen, kääntykäämme katsomaan Jeesusta. 

Maarit Kenttälä 
vs. seurakuntapastori 
Anjalankosken seurakunta