Mahdottoman tehtävän äärellä

Sunnuntain evankeliumissa Jeesus antaa mahdottomalta kuulostavan tehtävän. Rakastakaa vihamiehiänne, rukoilkaa vainoajienne puolesta, olkaa täydellisiä niin kuin taivaallinen Isänne.

Täydellisiä. Ei yhtään vähempää.

Täydellisyyden tavoittelu kuulostaa uuvuttavalta ja oikeastaan järjettömältä. Kuinka kukaan voisi koskaan olla täydellinen, tai edes välttyä loppuun palamiselta pyrkiessään siihen?

Mutta siihen meitä kuitenkin kehotetaan tähtäämään. Jumala kutsuu meitä ennen kaikkea haastamaan itseämme. Pyrkimään parempaan, rakastamaan kaikkia – myös niitä, jotka eivät ole meidän läheisiämme, meidän kaltaisiamme tai meidän puolellamme.
Sillä ei itselle tärkeiden ja rakkaiden ihmisten rakastamisessa ole haastetta. Jeesus tahtookin selkeyttää Jumalan tahtoa sanomalla meille suoraan, että myös vihollisia tulisi rakastaa.

Kun rakastaa vihollistaan, heijastaa samalla Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan. Sillä tavoin pyrkii noudattamaan hänen esimerkkiään. Jumala pitää huolen ihan kaikenlaisista ihmisistä, ei erottele sen perusteella onko joku ansainnut jotakin enemmän kuin joku toinen. Hän rakastaa ja varjelee koko ihmiskuntaa, riippumatta siitä rakastetaanko häntä takaisin.

Joten, jos tahtoo rakastaa niin kuin Jumala, silloin rakastaa kaikkia epäitsekkäästi, välittämättä siitä mitä he ajattelevat, mihin uskovat.
Siksi vainoajien puolestakin täytyy rukoilla.

Sillä rukous muuttaa aina ennen kaikkea meitä itseämme. Se avaa sydämen viholliselle, ja niin sen kuuluukin. Meitä ei ole luotu vihaamaan vaan rakastamaan. Ja rukous näyttää myös sen, kenen käsissä kaikki loppujen lopuksi on. Tuomitseminen ja oikeuden jakaminen ei ole ihmisen vaan Jumalan tehtävä.

Joten kun Jumala käskee meitä tähtäämään täydellisyyteen, se on ihan todellinen tavoite. Keskeistä on yrittää. Jos riman asettaa matalammalle kuin täydellisyyteen, silloin ei koskaan edes yrittäisi tavoitella sitä. Silloin tyytyisi jo lähtökohtaisesti vähempään, eikä se puolestaan ole sitä, mitä Jumala edellyttää. Ihmisten esimerkki on vajavainen, se ei yllä täydellisyyteen. Mallia ei siksi tulisi ottaa toisista ihmisistä, vaan itsestään Jumalasta, joka kaikkivaltiudessaan on saavuttamattomissa. Mutta jonka esimerkin tulisi silti olla ainoa, jota seurata.

Jeesus ei pyydä meiltä keskinkertaisuutta. Hän tietää, että meissä itsessämme on mahdollisuus suurempaan. Vihollisten rakastaminen on pyrkimystä heijastaa Jumalan täydellisyyttä. Tavoitella sitä, mitä meidän tulisi yrittääkin olla. Sitä, mitä Jumala tahtoo meidän olevan.

Helena Lorentz
seurakuntapastori
Anjalankosken seurakunta