Isän rakkaus sulattaa sydämen

Jeesuksen tutussa tuhlaajapoikavertauksessa rikkaalla miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä päätti lähteä etsimään makeaa elämää, ja pyysi isältään oman osuutensa perinnöstä. Sen saatuaan poika lähti taakseen katsomatta ja seurasi himojensa ja halujensa tietä. Vanhempi poika puolestaan jäi isänsä luokse ja ajatteli olevansa veljeään parempi. Mutta aivan yhtä lailla kummankin veljen sydän oli kiinni maallisessa mammonassa.

Nuorempi poika vietti mukavaa elämää: hauskanpitoa ja ystäviä riitti. Mutta kun perintöosuus ehtyi, loppui hauskanpito ja ystävät kaikkosivat. Pojalle ei jäänyt edes tuhkia pesään, ja vasta silloin hän tajusi, että kotona isän luona hänellä oli ollut kaikki. Hän oli kuvitellut saavansa rahalla riemua ja rakkautta, mutta todellinen onni ja rakkaus eivät tule siitä, mitä ihminen omistaa.

Vanhempi veli puolestaan auttoi isää tilan askareissa ja samalla kasvatti omaa perintöosuuttaan. Hän halusi yhä vain lisää ja lisää omaisuutta. Hän ei osannut nauttia siitä hyvästä, mikä hänellä jo oli. Hänkään ei ymmärtänyt, että raha ei tuo onnea. Ihminen ei koskaan saa tarpeekseen rikkaudesta eikä osaa läheskään aina arvostaa sitä hyvää, mikä hänellä on. 

Usein vertauksesta puhuttaessa keskitytään poikiin, mutta entäpä isä? Isä rakasti poikiaan yli kaiken, ja hän oli surun murtama nähdessään, ettei hänen rakkautensa merkinnyt kummallekaan pojalle mitään. Hän antoi kaikkensa pojilleen, mutta kumpikin unohti isänsä, ja keskittyi vain rahaan ja mitä sillä saa. Lopussa kumpikin pojista kuitenkin tajuaa, että onni tulee aivan jostain muusta kuin omaisuudesta.

Isän rakkaus poikiaan kohtaan sulatti lopulta kummankin pojan sydämen. Hän rakasti heitä ehdottomasti eikä unohtanut heitä, vaikka he unohtivatkin hänet. Samoin Taivaallisen Isän rakkaus sulattaa sydämemme, jos vain annamme siihen mahdollisuuden. Vaikka me käännymme pois Jumalasta ja unohdamme Hänet, Hän ei hylkää eikä unohda meitä. Taivaallinen Isämme rakastaa meitä alati, ja on valmis ottamaan meidät vastaan aina ja milloin vain.

Tomi Päivinen
seurakuntapastori
Kouvolan seurakunta