Armoa arjessa

Mitä armo on? Katekismus puhuu Kristuksen armosta, joka pelastaa meidät iankaikkisesta kadotuksesta. No hyvä sentään! Sehän tästä puuttuisikin, että kaiken maanpäällisen vaivan ja kippuroitsemisen jälkeen edessä olisi kolkolta kalskahtava kadotus.

Mitä armo on nyt ja täällä? Raamatun mukaan armo täällä ajassa ilmenee huolettomuutena. Siihen Jeesus rohkaisi (Matt. 6:25-27). Jeesus puhui linnuista, jotka taivaallinen Isä ruokkii ja kukkasista, jotka Hän vaatettaa. Puhe voi kuulostaa Pohjolassa palelevan korviin vähän turhankin huolettomalta.

Olen kokenut, että armo tulee täällä ajassa ja arjessa todeksi silloin, kun voi illalla tuntea, että omat voimat olivat juuri sopivat siihen, mitä tänään pitikin jaksaa. Armossa on keveyttä ja iloa olemassaolosta. Jos armo olisi eläin, se olisi kerälle kiertynyt kissa lämpimän takan edustalla.

On päiviä, jolloin ei mikään ponnistelu tunnu riittävältä. Tehtävää on aina vaan, vaikka kuinka raataisi. Sellaisena päivänä armoa on kun, joku tulee ja sanoo: minä voin auttaa sinua.

Joskus armo purkautuu nauruksi, kun on liian väsynyt ottamaan enää mitään vakavasti. Toisena päivänä armo ilmenee puhdistavana itkuna, johon saa vuodattaa sen tunnon, että elämä nyt tässä hetkessä on liian kovaa.

Hiljaisuus on armon suuri tila. Rakastan sellaista yhteistä hiljaisuutta, missä ei tarvitsekaan sanoa mitään eikä kuunnella mitään. Kirkossa se on erityisen ihanaa, koska meitä ympäröi syvällä tavalla se aavistus, että Jumala on siinä ja hoivaa meitä sillä lempeällä armollaan. Sellaista armon keidashetkeä odotan myös tämän pyhän messulta.

Toivotan ja rukoilen sinulle tähän talven pimeään sellaisia hetkiä, jolloin armo koskettaa jossain syvällä mielen pohjalla saakka yllättäen keveydellä ja huolettomuudella. Siinä hetkessä voit ajatella: Jumala on itse tässä ja nyt, minunkin luonani.

Minna Tanska, Jaalan kappalainen