Vielä on kesää jäljellä
Lomalla radiosta soi useaan otteeseen otsikon laulu, vielä on kesää jäljellä. Toimittajien muistuttelua ja ihmisten kiistelyä, toivottaako hyvää syksyn alkua vaiko nautitaan kesästä. Itse kallistun kesästä nauttimisen puolelle mahdollisimman pitkään, vaikka ilmassa olisi syksyn merkkejä. Pietarsaaressa retkeillessä ei voinut olla katse törmäämättä tehtaan katolla olevaan Suomen suurimpaan kelloon. Kello ja elokuu veivät ajatukset Vanhan testamentin Saarnaajan kirjaan, jossa sanotaan, että kaikella on aikansa. Jokaisella hetkellä ja päivällä on oma aikansa ja tärkeintä on juuri nyt. Ja miten tämän hetkeni käytän.
Ei liene merkityksellistä kiistellä onko syksy vai kesä, tärkeämpää on miettiä muiden lausuttujen sanojen merkitystä. Muistanko lausua kannustavia sanoja. Perheen unisessa aamussa, kaikkien lähtöjen kaaoksessa, muistanko toivottaa hyvää koulupäivää, hyvää työpäivää tai kannustaa, kun tiedän läheisillä haasteita päivän menoissa. Miten töissä ja harrastuksissa? Sanat, joilla rakennan, rakentavat. Sanat, jotka lyövät, hajottavat. Kuten Saarnaaja sanoo, kaikilla tunteilla on aikansa, mutta tunteille ei pitäisi antaa valtaa kaapata sanojamme. Jeesus opetti monin vertauksin lähimmäisen rakkauden haasteesta.
Rakastaen lausuttu sana opastaa, ohjaa, auttaa eteenpäin. Vanhemman ja kasvattajan arjen extreme on taiteilla tuolla pinnalla. Kuinka katsoa toista rakastaen ja kannustaen, vaikka ympärillä millaisia haasteita. Arjen keskellä nousee toivottavasti myös rukous; ”en itse selviä, anna Jumala viisautta, voimaa ja rohkeutta arjen kiemuroihin.”
Kaikella on aikansa, aikansa myös kiitoksella ja kehuilla. Kauniilla sanoilla, jotka vievät eteenpäin arjessa. Aika on puhua ja olla vaiti. Hetki hiljaisuutta extremen keskellä antaa aikaa ajatella, mitä seuraavaksi. Kiitos kuuluu myös Luojalle, joka auttaa meitä arjen keskellä, kuulee rukoukset ja siunaten kannattelee.
Luojamme siunaus kantakoon sinua arjen keskellä!
Johanna Pesonen
kirkkoherra
Anjalankosken seurakunta
