Tunnetko tien kotiin?

Koti-ikävä on tuttu monille, jotka ovat olleet pitemmän aikaa ulkomailla tai vaikkapa sairaalassa. Kenties joku on eksynyt marja- tai jollakin muulla metsäretkellä, ehkä voimat alkavat hiipua ja tulee niin sanotusti ikävä äitiä sekä tuttua ja turvallista kotia. Tai oletko joutunut olemaan pitkään erossa sinulle rakkaasta, läheisestä ihmisestä tai kenties menettänyt sellaisen? Tällöin iskee vastustamattomasti ikävä ja kaipaus. 

Päivän evankeliumissa Jeesus valmistaa oppilaitaan omaan lähtöönsä tästä maailmasta. Hän tahtoo lohduttaa ja rohkaista heitä tulevan ikävän ja kaipauksen keskellä. Nykykäännös on melko laimea: ”Älköön sydämenne olko levoton”, edellinen käännös sanoi ”Älköön sydämenne olko murheellinen”, voitaisiin sanoa myös ”Älkää vaipuko epätoivoon”. Jeesus tiesi, että hänen lähtönsä on kova paikka hänen seuraajilleen. Kolme vuotta tiiviisti rakkaan mestarin seurassa, sitten aivan kuin orpoina ikävän, murheen ja jopa epätoivon vallassa. 

Tässä ajassa elämme monien menetysten, vaikeuksien ja vastoinkäymisten keskellä. Jeesus lohdutti omiaan sillä, että hän menee valmistamaan heille sijaa Isän kotiin ja tulee sitten takaisin noutamaan omansakin sinne. Hän sanoi oppilaidensa tuntevan tien sinne. Nämä olivat kuitenkin ihan hukassa, eivätkä ymmärtäneet mistä Jeesus puhui. Jeesus sanoi itse olevansa tie Isän kotiin. 

Meidän koteihimme saattaa päästä useampaa kautta, mutta kun Jeesus puhuu tiestä Isän kotiin eli Jumalan taivaaseen, sinne on Raamatun mukaan vain yksi tie, Jeesus. Hänen seurassaan olemme matkalla kotiin. Edesmennyt evankelista Kalevi Lehtinen sanoi osuvasti: ”Jeesus ei ole vaihtoehto vaan Hän on elinehto.”

Taivas ja ikävä sinne tulevat jollain lailla todellisemmaksi silloin, kun menetämme jonkin itsellemme läheisen ja rakkaan ihmisen. Jeesusta me emme täällä liioin näe, mutta Hän on kuitenkin lupauksensa mukaan kanssamme erityisesti surun ja murheen keskellä. Haluatko kotiin, kaipaatko hänen luokseen? Kerran, jos olet pannut turvasi häneen, saat nähdä hänet kasvoista kasvoihin ja silloin matkan vaivat ja tuskat ovat taakse jäänyttä elämää. 

Pauli Heinola
Kuusankosken kappalainen