Peilin edessä

Tämän sunnuntain evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen kahdesta pojasta, joita molempia isä patistaa töihin viinitarhaan. Toinen pojista kieltäytyy, mutta tulee lopulta toisiin ajatuksiin, ja menee kuitenkin. Toinen sen sijaan vastaa isälle empimättä kyllä, mutta jättää lopulta menemättä. ”Kumpi pojista tekee isänsä tahdon?”, kysyy Jeesus lopuksi.

Jeesuksen kysymykseen olisi helpompi vastata, jos pojat tekisivät niin kuin sanovat. Tilanne olisi mustavalkoisen selkeä, eikä jättäisi tilaa jossittelulle. Me ihmiset olemme kuitenkin monimutkaisia. Eteen tulee tilanteita, joissa tuntuu mukavalta luvata, vaikka lopulta aika, voimat ja innostus eivät riitäkään. Toisaalta taas hankalan homman edessä huulilta lipsahtaa helposti: ”Miksi aina minä, en minä halua.”, mutta pienen pohdinnan jälkeen tulee kuitenkin kantaneeksi kortensa yhteiseen kekoon.

Jeesuksen opetus kutsuu meitä pysähtymään peilin eteen tarkastelemaan itseämme ja toimintaamme. Suuret sanat ja lupaukset eivät auta, jos hommat jäävät tekemättä. Silloin joudumme miettimään, miksi lupaamme. Haluammeko ihmisten hyväksyntää tai näyttää paremmilta kuin olemme. Toisaalta se, että kieltäydymme meille kuuluvista tehtävistä, tuntuu toisista ikävältä, mutta ei lopulta ehkä haittaa, jos kuitenkin hoidamme oman osuutemme.

Peili saattaa paljastaa itsestämme piirteitä, joita on vaikea kohdata. Emme todellakaan aina toimi niin kuin olisi hyvä ja oikein, vaikka haluaisimmekin sitä. Kun huomaamme tehneemme väärin, on tärkeää uskaltaa myöntää se ja pyrkiä korjaamaan toimintaa. Se vie meitä lähemmäs Jumalaa ja toisia ihmisiä.

Yritteliäinä, mutta erehtyväisyytemme tunnustavina, voimme nähdä myös armon tarpeen ja merkityksen elämässämme. Jumala tietää, että olemme vajavaisia ja heikkoja, ja tarjoaa meille siksi rakkauttaan ja anteeksiantoaan yhä uudelleen. Siihen turvautumalla ja luottamalla Jumalan hyvään suunnitelmaan elämässämme, opimme rakentamaan parempaa maailmaa ja rakastamaan itseämme ja toisiamme Jumalan tahdon mukaan.

 

Heidi Arponen

seurakuntapastori

Kuusankosken seurakunta