Kesän merkkejä

Hyvää helluntaita kaikille lukijoille! Tämän helluntaisunnuntain evankeliumin teksti (Joh. 3:16–21) muistuttaa minua suomalaisesta kesästä kahdella tavalla. 

Ensinnäkin teksti alkaa kuuluisalla pienoisevankeliumilla: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. 

Tämä teksti kuuluu rippikoululaistemme ulkoläksyjen joukkoon. Meikälaiselle kesä tarkoittaa rippikoulua, uutta oppimista ja yhdessä ihmettelemistä nuorten kanssa. Pienoisevankeliumi on Jumalan rakkauskirje ihmiskunnalle. Se on tiivistelmä hänen suuresta suunnitelmastaan pelastaa ihmisiä takaisin hänen yhteyteensä. Jumalan ehdoton rakkaus kuuluu kaikille, koko maailmalle.

Helluntain evankeliumin toinen osa kertoo valosta ja pimeydestä: Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta. 

Suomen kesän odotetuimpia ilmiöitä on luonnon valon määrän lisääntyminen. Henkisessä sekä hengellisessä mielessä valoon liittyvät lähinnä mielleyhtymät hyvyydestä, elämästä, totuudesta, ilosta ja toivosta. Pimeys taas edustaa valon täydellistä vastakohtaa. 

Ihmisillä on taipumus hakeutua pimeyteen ja elää niin kuin Jumalaa ei olisi. Etsimme lohtua ja mielekkyyttä luoduista Luojamme sijaan. Lopputuloksena koemme syyllisyyttä, rikkinäisyyttä ja häpeää. Kaihdamme valoa, etteivät tekomme paljastuisi. Valo paljastaa todellisen sisimpämme röntgeniä syvällisemmin, eikä paljastus tunnu miellyttävältä. 

Valo myös johdattaa totuuteen. Olemme syntisiä ja keskenkasvuisia mutta uskon näkökulmasta Jumalan ehdottoman rakkauden kohteina. Parannumme hänen armonsa valohoidossa.  

David Paski
Pastori
Kuusankosken seurakunta