Se, minkä on voinut muistaa, sen voi unohtaa

X oli 7 v., kun hänen vanhempansa erosivat. Raivoisat riidat ja ahdistava ilmapiiri oli ollut perheessä jo kauan. Ero ei sujunut sopuisissa merkeissä ja vanhemmat taistelivat pitkään huoltajuusasioista eron jälkeenkin. X ei koskaan saanut puhua ja käsitellä vanhempiensa riitelyä ja eroa. Kun hänen omat lapsensa olivat 6 ja 8 v., hänessä nousi ihmeellisen paha olo. Tämä alkoi vaikuttaa ihmissuhteisiin, erityisesti elämä puolison kanssa alkoi tuntua ahdistavalta. Tuli enemmän riitaa ja x mietti, että ero olisi varmasti ainoa järkevä ratkaisu päästä riidan ja ahdistuksen keskeltä. Siitä huolimatta, että asiat olivat periaatteessa aika hyvin.

Toisto on merkillinen asia – kuinka usein tapahtuukaan se, että jokin aiemmin itse koettu tai edeltävien sukupolvien kokema toistuu. Varsinkin silloin, kun on sokea sille, mikä toistuu. Jokin aktivoi tunteet, joita ei ole kohdattu, ja ihminen on hämmentynyt: Mistä tässä on kysymys. Miksi tunnen näin?

Minulla oli sisäinen pakko kirjoittaa tästä, vaikka se ei liity tämän sunnuntain aiheeseen mitenkään. Jos tämä teksti oli sinua varten, tiedät, että Jumalan hyvyys ja johdatus haluaa tulla elämääsi. Hänelle ei ole erikseen sunnuntaita ja arkea, näkyvää ja peitettyä, vaan hän ymmärtää kaiken ja haluaa auttaa kaikessa. Et ole yksin menneisyyden ja nykyhetken aiheuttaman kivun kanssa. On mahdollista tulla kuulluksi, on mahdollista kohdata se, minkä on jo kauan sitten painanut piiloon. On mahdollista tunnistaa, että tämän hetken pahan olon juuret ovatkin jossakin kauempana.

Se, minkä on voinut muistaa, sen voi unohtaa. - James Chu

Hyvä tulevaisuus voi saapua, vaikka hiljalleen, menneisyyden tilalle. Turvaudu – opi luottamaan.

Mia Räty
Yhteisten erityistyöalojen päällikkö, perheneuvoja
Seurakuntatyön erityispalvelut