Sanat sanotut aikanansa

Muistan, kun opettajamme Olli täytti kuusikymmentä vuotta. Muut opettajat, Ollin työtoverit, kyselivät salaa taitavaa piirtäjää koululaisten joukosta. He halusivat antaa Ollille kortin, jossa on hopeamalja täynnä kultaisia omenoita, ja toisella puolella onnen toivotuksessa sanat ”Kultaomenia hopeamaljassa ovat sanat sanotut aikanansa”. Tämän niin oppilaiden kuin henkilökunnankin keskuudessa pidetyn opettajan erityisenä lahjana oli laukaista hankalaksi kärjistyvät tilanteet sanomalla juuri siinä hetkessä oikea sana: oli se sitten lohdutus, rohkaisu tai ystävällinen kehotus.

Vähän vanhempana Raamattua lukiessani yllätyin keksiessäni, mistä opettajat olivat tuon kauniin lauseen löytäneet. Raamatusta, Sananlaskujen kirjasta. Kaikkien turhien tai perätä lannistavien sanojen vastapainoksi voi sanoja käyttää myös hyvään. Yksi Sananlaskujen kirjan perustavista ajatuksista on se, että Jumala on antanut meille puhumisen lahjan siksi, että käyttäisimme sitä harkitusti: puhumalla hyvää ja sanomalla sanomisemme hyvään aikaan.

Etsikkoaikojen sunnuntai kuvastaa myös oikean ajoituksen ja oikeiden sanojen tärkeyttä. Tilaisuuteen ja hetkeen on uskallettava tarttua. Varsinkin silloin, kun kutsussa on kyse koko elämän suunnasta ja varsinkin silloin, kun kutsujana on Jeesus itse. Moni lienee nähnyt taulun, jossa Jeesus seisoo koputtamassa ovelle. Tuo kuva on peräisin Ilmestyskirjassa, ja oikeastaan kuvaa sydämen portteja kolkuttavaa Vapahtajaa. Häntä, joka haluaa täyttää sydämen rakkaudellaan ja siten muuttaa elämän. Hyvä aika sydämen portin avaamiseen on juuri tänään, kun vielä kuulee tuon kolkutuksen äänen.

Olli-opettaja ei puhunut meille koskaan uskostaan. Mutta ihmettelen sitä, olisivat opettajatoverit valinneet tällaista raamatullista onnittelulausetta ajattelematta, että Ollin rohkaisevat sanat kumpusivat sydämestä, jota Jeesuksen rakkaus on päässyt koskettamaan.

Sydämen kyllyydestä suu puhuu.

Arto Hyvättinen
Valkealan seurakunnan pappi