Keskikesän juhlan kynnyksellä

Juhannusta odottaessa mieli peilaa menneeseen kevääseen. Muistan moneen kertaan kevään aikana toivoneeni, että tulisi lämmin kesä, joka pyyhkisi pois kevään varjot. Helteen jälkeisenä iltana istun koneen äärellä ja totean toiveeni toteutuneen. Kevääseen kuului haaveiden ja toiveiden lisäksi monenlaisia outouksia, monenlaisia pelkoja. Raamatussa riittää ”älä pelkää” lupauksia, sanoja, lohdutuksia vuoden jokaiselle päivälle. Huikea ajatus – oli päivä millainen hyvänsä Jumala vakuuttaa Raamatun sanan kautta, että ”älä pelkää”.

Johannes eli autiomaassa, yksinäisyyden ja tyhjyyden keskellä. Moni pelko tänä keväänä on liittynyt yksinäisyyteen. Yksinäisyyden keskellä Jumala sanoo – älä pelkää, et ole yksin, Minä olen sinun kanssasi. Etätyössä ja etäkoulussa koettiin ilon ja riemun hetkien lisäksi myös ahdistusta, hetkiä, jolloin omien ajatusten kanssa jäi yksin. Ahdistuksen hetkinäkin Jumala sanoo – älä pelkää, olen kanssasi.

Ilossa ja riemussa tunteet pursuavat helposti yli äyräiden kuten kiukussakin. Suurien tunteiden hetkellä Jumala sanoo – älä pelkää, tunnen sinut, tiedän tunteesi, et ole yksin.

Juhannushaaveissa meillä monella suvun perinteet, ystävät ja iäkkäät sukulaiset. Rajoituksia on purettu ja opettelemme uuteen normaaliin. Uuden normaalin keskellä koetaan outoutta – siinäkin hetkessä Jumala on läsnä sanoen – älä pelkää, muutosten keskellä olen tukenasi.

Pelkojen keskellä on ollut merkityksellistä opetella sanomaan kiitos. Kiitos kesästä, kiitos perheestä ja ystävistä, kiitos elämästä – Kiitos Jumala, että sinä lohdutat tuet ja kannat sanoen ”älä pelkää, Minä olen sinun kanssasi!”

Hyvää Juhannusta, siunauksen säteitä kesääsi!

Johanna Pesonen

kasvatuksen kappalainen

Anjalankosken srk