Märät kapalot

Jouluyötä kuvaavissa taideteoksissa on usein vaivattoman näköinen synnytys ja hohtavan valkeissa liinavaatteissa poseeraava potra poikalapsi. Lapsen syntymän todellista tapahtumaa, sen äärimmäisyyttä ja suojattomuutta harvemmin kuvataan. Vaikka se koskettaakin koko ihmiskuntaa.

Neljännen adventin aiheena on pyhä perhe. Vapahtajan äidin odotus ja meidän joulunodotuksemme kuuluvat yhteen. Matteuksen evankeliumin alussa enkeli ilmestyy Joosefille, rohkaisten ja kehottaen. He lähtevät matkaan yhdessä, pariskuntana.

Ihmisyys on täyttä eikä se ole kivutonta. Jeesuksen ihmiseksi tuleminen tuo Jumalan armon käsinkosketeltavaksi. ’Kauhtuneiden sanojen takana Jeesus on aina vastasyntynyt’, kuten kirjailija Antti Nylén kirjoitti seurakuntien joulukalenterin luukkutekstissä.

Emme ole ihmiskuntana oppineet paljoakaan. Tänäänkin sodan keskellä perheet ja pienokaiset ovat äärimmäisen hädän keskellä. Gazan, Syyrian, Ukrainan tai Sudanin hätä huutaa meitä auttamaan. Pienokainenkin huutaa märkiä kapaloitaan. Jumala pitää huolta, ihminen ei.

Maria kapaloimassa vastasyntynyttä kertoo huolenpidosta. Rakkauden tulemisesta ihmisen ulottuville. Jokaisen tekojen merkityksestä. Joosefin rohkeudesta, Marian kuuliaisuudesta, paimenten ihmettelystä.

Joulun suuren lahjan äärellä meidän sanamme osoittautuvat melko kuluneiksi, kuten kirjailija Nylén asian ilmaisee. Vuodesta toiseen me kukin oman ’kalenterimme’ mukaan tulemme myös joulun sanoman ja seimen ääreen.

Mariasta ja lapsesta on flaamilainen taiteilija Jan Gossaert tehnyt maalauksen, jossa ’Pyhä Luukas maalaa Madonnan’ . Siinä polvilleen käynyt Luukas maalaa ja enkeli pitää kiinni siveltimestä. Taivaallisesta näystä syntyy hyvin koruton kuva äidistä ja lapsesta.

Pienen lapsen asettaminen maailman keskukseksi arvioi uudelleen meidän arvomme. Piispa Huovisen sanoin: Ylpeyden sijaan tulee nöyryys, itsekkyyden sijaan lähimmäisyys, rahan tavoittelun sijaan kohtuullisuus, tekojen sijaan tulee usko.

Kirsi Hämäläinen
kirkkoherra
Elimäen seurakunta