Etsi, kutsu minutkin

On valoisaa. Ihmisten keskeltä synagogasta, Jeesus saapuu Simonin ja Andreaksen kotiin, yksityiseen tilaan. Hän kohtaa sairaan anopin, käskee kuumetta lähtemään. Sairauden jälkeen arki palautuu, potilas voimistuu palvelemaan vieraitaan. 

Tulee pimeää ja monet sairaat ja henkien vaivaamat tuodaan Jeesuksen luo. Ehkä he tarvitsivat apua, eivät päässeet omin voimin. Pimeän turvissa oli hyvä lähestyä Jeesusta, ehkä hän voisi auttaa. Voi olla, että se, joka kuljetti sairasta, oli tehnyt aloitteen: nyt mennään, ei tämä voi pahemmaksikaan mennä. Käytetään vielä tämä kortti.

Tulee aamu, on vielä hämärää. Jeesus kaipaa hiljaisuutta, yksinäisyyttä, voimaa. Hän menee hetkeksi yksinäisyyteen, rukoilee. Kunnes opetuslapset, kunnes velvoitteet, kunnes tehtävä saavuttavat hänet. Matka vie eteenpäin: sanat ja teot tällä paikalla riittävät, saakoon kohtaaminen ihmisissä heränneen uskon kukoistukseensa. Muutoksen siunaus jää.

Päivän valossa me kohtaamme ihmisiä. Arki soljuu, välillä vaivalloisesti, usein yksityisesti, toisilta piilossa. Kenelle sitä kertoisi, miltä todella tuntuu? Kenelle kertoisi sen tuskan tai ahdistuksen, kuumeen kaltaisen, pimeän. Kuka sen kestäisi tai ottaisi pois? 

Suljettujen ovien takana tulee pimeää. Siellä vastausta etsitään mykistä seinistä, hiljentyneestä kumppanista. Pahan vallat valtaavat, ei niitä hengiksi uskalla kutsua. Lohtua ei tuo pimeyteen katsominen, sen lietsominen, pulloon tarttuminen…Elämän väsyttämät vaipuvat torkkumaan. Missä on se, joka uskaltaa tuoda pimeän valtaaman, aivan tavallisen, kenet tahansa meistä, Vapahtajan eteen? Vaikka salaa, vaikka pimeän turvin. 

Vapahtaja kutsuu rukoukseen, hiljaiseen, yksinäiseen. Hetkeksi pois arjesta, hetkeksi pyhän ääreen. Kuulemaan Jumalaa, tulemaan kuulluksi. Pois pimeästä. Luottamaan koko elämä Hänen käsiinsä. Ottamaan vastaan rakkaus ja armo ja vähitellen uskomaan ne omallekin kohdalle todeksi. Ja elämään todeksi se usko, joka herää arkoja jäseniään venytellen. Se usko, joka tankkaa armoa, lepää rukouksessa ja jatkaa arkeen, mutta valoa kantaen. 

Virren 914 sanoin:
”Etsi, kutsu minutkin,
että sinun olla saan,
auta tahtomaasi kohti kasvamaan.”


Mirva Lehtinen
kappalainen
Kuusankosken seurakunta