Uuden alkamisen äärellä

Jeesus sanoi opetuslapsille:
    ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
    Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
    Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
    Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
    Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”


Rakkaus. Miten se ilmenee? Mistä tiedän rakastavani, entä mistä toinen tietää minun rakastavan häntä? Rakkaus on tunnetta, kiintymystä, hyvän tahtomista, kiinnostumista. Tänä syksynä olen miettinyt erityisesti sitä, että rakkaus tarvitsee tekoja – se ei ole pelkkiä tuntemuksia. Ilman tekoja rakkaus jää puolitiehen. Lähimmäisenrakkaus on myös tämän päivän evankeliumin aihe. 

Evankeliumi on vaikea. Se on kohtituleva, jopa ahdistava. Sitä lukiessani tunnen kutistuvani rusinaksi. Mieleen nousee tilanteita, joissa olen kävellyt ohi ja jättänyt tekemättä Jeesuksen mainitsemia tekoja, milloin mistäkin syystä. 

Kun olen kävellyt ohi, olenko siis ansainnut paikkani vasemmalla vuohien joukossa? Vastauksen siihen tietää lopulta vain Jumala. Tässä kiteytyy evankeliumin kohtitulevuus ja ahdistavuus. Ajattelen, että tosielämässä jokainen meistä on vuoroin vuohen ja lampaan osassa. Sitä on ihmisyys ja sitä on elämä. Ja siihen tarvitsemme Kristusta.

Tämä hyvin mustavalkoinen evankeliumi saattaa lukijan ääripäiden joko-tai-asetelmaan. Opetuksen kannalta niin on hyvä. On tarpeellista, että ymmärrämme niin teoillamme kuin tekemättä jättämisilläkin olevan seurauksensa. 

Haastavan tekstin ydin on kuitenkin Jeesuksen opetus siitä, että usko on katseen siirtämistä itsestä toiseen, ihmisiin ihan lähelläsi yhtä hyvin kuin lähimmäisiin etäällä. Evankeliumin viesti on ennen kaikkea viesti rakkaudesta. Jumala rakastaa ihmistä ja sen rakkauden tehtävänä on jatkua ihmisten välillä. 

Rusina maistuu makealta, mutta sellaiseksi kutistuminen ei, päinvastoin. Siihenkö tuomiosunnuntain evankeliumi tähtää – kutistaa ihminen omavoimaisuudestaan kuiviin, jotta sisälle tulisi tilaa Kristuksen vastaanottamiseen? Seuraahan tuomiosunnuntaita 1. adventti, jolloin Jeesus ratsastaa Jerusalemiin, tuoden valon ja toivon, Jumalan rakkauden konkreettisen ilmentymän. Loppua seuraa aina uuden alku. Hyvin lopetettu antaa todellisen mahdollisuuden uudelle. 

Lopuillaan on myös nykyisten kirkon luottamushenkilöiden kausi. Tänään on seurakuntavaalien äänestyspäivä. Vaalien teemana on usko, toivo ja rakkaus. Äänestämällä voit vaikuttaa kirkon toimintaan ja edistää lähimmäisenrakkaudellista työtä, jota kirkossa paljon tehdään. Käytäthän ääntäsi! 

Heidi Kääriäinen
perheneuvoja, Palvelevan puhelimen toiminnanohjaaja
Kouvolan seurakuntayhtymä