Me

Martta ja Maria – erilaisuuden ylistys?

Me ihmiset olemme ominaisuuksiltamme hyvin erilaisia. Tämän huomaa hyvin myös sisarusparvessa. Meitä ei ole kuin kaksi, sisareni ja minä. Itsestäni löydän paljon Martan touhukkuuteen liittyviä piirteitä. Metsän ja puutarhan sato tulee kerättyä ja säilöttyä. Vieraita tulee passattua niin vilkkaasti touhuten, että he monesti jo komentavat liittymään seuraan.

Sisareni osaa nähdä toisen ihmisen vierailun tai puhelinkeskustelun arvokkaammaksi kuin mikään muu. Puhelimen soidessa televisio heti sulkeutuu ja vieraan tullessa tarjottavaksi riittää vaikka leipäpala tai kaupan pussikorvapuusti – ei mitään touhuamista vaativaa. Vierailu itsessään on jo juhlahetki.

Siinä maalaiskulttuurissa, mistä olen syntyisin, naisen kuului olla toimelias emäntätyyppi. Tämä monipuoliset käytännön elämän tiedot ja taidot omaava ihannenainen vietti päivänsä työn touhussa hyörien. Lukutoukka ja taiteellinen sisareni ei koskaan tuntenut itseään hyväksytyksi siinä arvoasteikossa.

Taisipa Betanian kylässäkin naisten arvostus olla vähän samansuuntaista. Ainakin tämän voi päätellä siitä, mitä Martan kodissaan järjestämän ruokailun tiimoilla tapahtui. Vieraaksi kutsuttu Jeesus ei nuhdellutkaan häntä kuuntelemaan asettautunutta Mariaa, ja lähettänyt tätä sisarensa avuksi keittiöpuuhiin, vaikka Martta tätä häneltä aneli. Jeesus sen sijaan näpäyttikin Marttaa tämän monitouhuisuudesta.

Jeesuksen käytös ei varmaankaan johtunut siitä, etteikö hän olisi arvostanut palvelemista sinänsä. Onhan hän myöskin sanonut, että suurin on se, joka palvelee. Hän halusi mullistaa totutut arvojärjestykset. Jokainen Jeesuksen yhteyteen hakeutuva oli hänelle arvokas omana itsenään. Siihen ei tekoja tarvittu.

Oi tulkaa, työtä tekevät, te kuorman alla nääntyvät,
näin Kristus kutsuu meitä.
Kuormanne raskaan huojennan ja tunnonrauhan lahjoitan.
Niin lepoon autan teitä.
(Virsi 398:1)

Outi Heinonen
Kappalainen
Anjalankosken seurakunta