Turvaverkko

Turvallisuuden tunne, se on jotakin, mitä jokainen ihminen tarvitsee läpi elämän. Ilman perusturvallisuutta pelko ja ahdistus ottavat helposti vallan. Pieni lapsi osaa usein pelon ja ahdistuksen iskiessä kääntää katseensa vanhempaan, jonka sylissä moni murhe helpottuu ja unohtuu. Aikuiselle tällaista automaattista syliä ei aina ole tarjolla. Voisi jopa sanoa, että onnellinen on se, jolla säilyy läpi elämän ihmisiä, joiden lähellä voi tuntea pelon ja ahdistuksen helpottavan.

Ahdistus voi helpottua muillakin tavoilla. Itselleni yksi uskon ihanimmista asioista on sen mukanaan tuoma levollisuus. Kasteessa Jumala ottaa ihmisen omaan perheväkeensä ja vakuuttaa, että hän ei koskaan hylkää. Hän lupaa olla lastensa kanssa aina ja kaikkialla. Aina tätä lupausta ei ole helppo muistaa ahdistuksen keskellä, silloin kun mieli kiertää ympyrää, murheet ja ongelmat pyörivät mielessä. Mutta tuo turva on ja pysyy, sen varaan voi aina laskeutua. 

Joskus tuo turva on helpompi tuntea jossain tietyssä paikassa: alttarilla, ehtoollisella, luonnossa tai omassa lempi paikassa. Myös rukouksessa voi tuon rauhan löytää. Rukous muistuttaa meitä Jumalan lupaamasta turvasta, uskon turvaverkosta. Silloin kun ahdistaa tai on paha olla voi kääntyä Jumalan puoleen ja huokaista, pyytää että hän auttaisi. 

Yksi rukouksen hienouksista on se, että rukoilijalla ei tarvitse olla vastauksia, vaan omat huolensa voi jättää suurempiin käsiin. Rukoilija saa luottaa siihen, että Jumala kyllä tietää, niin ongelman kuin myös avun. Rukouksessa voimme kantaa myös toinen toisemme Jumalan kämmenelle. Luottaa ystävämme ja läheisemme Jumalan syliin.

Iida Pietala
seurakuntapastori
Elimäen seurakunta