Kristittyjen todellinen ykseys

Jeesus rukoilee opetuslastensa, ja kaikkien häneen uskovien, puolesta. Jeesus rukoilee, että he olisivat yhtä. Että me, Jeesukseen uskovat, olisimme yhtä. Ja että siitä yhteydestä kävisi ilmi, että Jeesus on Jumalan lähettämä Vapahtaja, ja kaikki voisivat uskoa häneen.

Mitä tarkoittaa olla yhtä? Olla yhtä mieltä? Olla yhteyksissä? Pitää toistemme puolia? Olla yksi seurakunta, yksi kirkko, yksi yhteisö? Vuosisatojen kuluessa Jeesuksen seuraajien kasvavasta joukosta kehittyi uskonto ja kirkko, joka myöhemmin jakautui ensin kahdeksi kirkkokunnaksi, ja sitten 1500-luvulta eteenpäin yhä nopeammalla tahdilla useisiin pieniin lahkoihin, suuntauksiin ja kirkkokuntiin. Pelkästään Suomessa toimii tällä hetkellä 19 rekisteröitynyttä, kristillisiin kirkkokuntiin luokiteltavaa yhteisöä. Kaukana ollaan siis ainakin siitä, että olisimme yksi kirkko ja seurakunta. 

Kaukana ollaan myös yksimielisyydestä ja toistemme puolen pitämisestä. Pelkästään oman evankelisluterilaisen kirkkomme keskusteluissa tuntuu jatkuvasti olevan jonkinlainen kissanhännänveto meneillään, ja usein olemme valmiita tuomitsemaan myös uskonveljen tai -sisaren teot ja mielipiteet varsin nopeasti.  

No entä tuo yhteyksissä oleminen. Nyt koronan aikana jumalanpalvelukset on toimitettu etänä ja muutenkin toivottu, että ei juuri kokoonnuttaisi. Mutta harvassa olivat ennen pandemiaakin ne seurakunnat, joiden kirkot täyttyivät sunnuntaisin yhteiseen juhlaan kokoontuneista Jeesuksen seuraajista. 

Ykseys ja yhteys ovat kuitenkin kaiken aikaa myös totta. Vaikka me kristityt harhaudumme kiistelemään lillukanvarsista, Jeesus jatkaa yhä rukoustaan. Hän uskoo meihin ja kutsuu meitä seuraansa sellaisina kuin olemme, omanlaisiksemme luotuina. Hän rakastaa meitä niin paljon, että suostui kuolemaan meidän puolestamme. Keskeneräisinä ja toisiamme kyräilevinäkin löydämme ykseyden rististä, joka kestää kaiken tämän. Yhteistä meille kaikille kristityille on usko Jeesukseen Kristukseen ja sen varassa pääsemme kerran Jumalan valtakuntaan, jossa todellinen harmonia vallitsee.  
 

Heidi Arponen
seurakuntapastori
Kuusankosken seurakunta