KUKA?

Lähimmäinen on kaunis sana. Lähimmäisestä puhutaan monessakin tilanteessa. Puheet ovat puheita, mutta mitä se on, kun sanan pitäisi tulla teoiksi, olla osa ihmisyyttämme. Mitä se on, kun lähimmäinen tulee lähelle ja tarvitsee minun aikaani minulle sopimattomalla hetkellä, juuri nyt? Mitä se on, kun lähimmäinen tarvitsee rahaani, vaikka minä en ole valmistautunut antamaan rahojani, juuri nyt? Mitä se on, kun auttaminen merkitsee omalta mukavuusalueelta liikahtamista, ehkä käsienkin likaamista? Kuka on lähimmäinen, juuri nyt?

Jeesus antoi esimerkin lähimmäisyyden merkityksestä, kun hän puhui monille tutun kertomuksen laupiaasta samarialaisesta. Ryöstetty ja mukiloitu uhri lojui tien laidassa. Saapui kolme ohikulkijaa. Jeesus kertoi, että vasta kolmas ohikulkija oli se todellinen lähimmäinen ryöstön ja pahoinpitelyn uhriksi joutuneelle miehelle. Muut kovettivat sydämensä, käänsivät katseensa pois, pitivät kätensä puhtaina ja rahakukkaronsa nyörit kiinni. Samarialainen oli ainoa, joka laittoi omansa alttiiksi auttaakseen hätään joutunutta. Siksi hän olikin laupias.  

Samarialainen antoi aikaansa. Pysähtyminen ja toisen auttaminen ja turvaan saattaminen saattoi sekoittaa pahastikin hänen aikataulunsa, olihan hän matkalla johonkin. Kuitenkin hän teki mitä teki. Samarialainen tahrasi itsensä toista auttaessaan, ryöstäjät olivat pahoinpidelleet uhriaan, se merkitsi jonkinlaista sotkua. Se oli sivuseikka, koska ihminen tarvitsi toista ihmistä. Samarialainen myös käytti varojaan, että kärsivä saisi tarvitsemansa avun. Raha oli hänelle väline, jolla saattoi kustantaa pulaan joutuneelle apua ja hoivaa.

Jumala on rakastanut meitä niin paljon, että antoi ainoan Poikansa Jeesuksen kuolla ristillä syntiemme tähden, että saisimme iankaikkisen elämän. ”Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. ” 1Joh 4:12

 

Eija Murto

kirkkoherra

Anjalankosken seurakunta