Luupin alla 

Mikä oli se hetki elämässä, jolloin itsensä toisten yläpuolelle asettuminen tai ennakkoluulot murenivat? Kun tajusi ettei olekaan varaa arvostella muita? Aukeni silmät sille, mitä kaikkea itsessä on ja katseli ihmisiä sillä viisaudella, mikä puutteellisella on. Sellaisella, joka tietää itsekin tehneensä virheitä. 

Jos tätä ei ole kokenut, ei ole koskaan missään asiassa itseään toista paremmaksi, viisaammaksi tai taitavammaksi ajatellutkaan tai sitten on vielä oleellisen tärkeä asia kokematta. 

Tänään on itsensä tutkimisen sunnuntai, joten pysähdytään hetki olemaan suurennuslasin alla. Koska tätä tekstiä kirjoittaa pastori, ajattelet, että suurennuslasin varressa on Jumala. Tietysti onkin, mutta eri tavalla kuin luulet. Miksi Raamatussa ehdotetaan tutkimaan itseään? Ei siksi, että Jumala pääsisi sanomaan: pieleen menee. Itsensä tutkimisen päätavoite ei ole syyllisyyden alle joutuminen, vaan sitä seuraava askel, nöyryys. 

Jos ei tunne nälkää, ei syö. Itseriittoinen ja ylpeä ihminen ei kaipaa mitään toisilta eikä varsinkaan Jumalalta.  

On surullista, kuinka vääristynyt mielikuva monella on Jumalasta. Mielikuva Jumalasta, jonka päätarkoitus olisi vahdata meidän ihmisten väärin tekemisiä ja laittaa tilille. Kuva rangaistuksesta nauttivasta hahmosta, jonka päämielenkiinto on pikaisesti käräyttää jokainen väärin toiminut. Tämä ei voisi olla kauempana totuudesta, vaikka Häntä surettaakin, mitä jälkeä me väärin toimimalla toisillemme aiheutamme. Jumala ei ole kostonhaluinen, vaan maailmankaikkeuden nöyrin persoona. Kun hän kehottaa ”Joka teistä on suurin, olkoon toisten palvelija.” (Matt. 23.11) hän kertoo myös itsestään. Pyytää meitä olemaan sellainen kuin Hän on. Nöyrä ja lempeä. Suurin, joka laskeutuu rinnallemme kunnioittaen ja rakastaen. 

Tänään on hyvä päivä tutkia itseään. Erityisesti sitä, onko sydän samassa linjassa kuin Isämme sydän, joka tahtoo antaa anteeksi, vapauttaa ja opettaa meitä tulemaan toimeen toistemme kanssa.  

Sairaalapastori Mia Räty