Tänään

Aina välillä Jeesuksen puheet Raamatussa ovat sellaisia, että niiden jälkeen joutuu vähän hieraisemaan korvallistaan. Kuulinko ihan varmasti oikein? Miten Jeesus saattoi sanoa tuollaista?

Niin kävi taas tämänkin sunnuntain evankeliumissa. Mies olisi lähdössä seuraamaan Jeesusta heti sen jälkeen, kun isän hautajaiset olisi saatu vietettyä. Ei riittänyt Jeesukselle. Eikä se toinenkaan, joka vain halusi ensiksi käydä hyvästelemässä kotiväkensä. Ei kelvannut, vaan matkaan olisi pitänyt päästä lähtemään aivan heti. 

Jeesus kuulostaa tässä oikeastaan aika lapselliselta. Kun lapsi kärttää aurinkoisena päivänä päästä uimarannalle, ei hän halua kuulla listaa kaikesta siitä, mitä aikuisen pitäisi saada tehdyksi. Hän haluaa päästä lähtemään jo tänään, ja mieluiten nyt heti. Ja siinä on aikuisen hyvä muistaa, että Jumalan valtakunta kuuluu lasten kaltaisille.

Tässä taitaakin lapsi olla se, joka toimii järkevästi. Kohta tämä päivä on jo ohitse, eikä huomisesta varmuudella tiedä, onko se yhtä aurinkoinen, tai mitä syitä aikuinen silloin vitkuttelulleen keksii. Asioiden siirtäminen huomispäivään tuppaa kertautumaan, ja kohta sitä onkin vastassa jo kolea syksy, jolloin rantaleikkien etsikkoaika on jo menetetty.

Yhtä lailla meidän Vapahtajamme on syvästi viisas, kun hän antaa vain yhden aikamääreen Jumalan kutsuun vastaamiseen. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä. Varmasti on sellaisiakin asioita, joita kannattaa harkita rauhassa ja nukkua ensin yön ylitse. Mutta paljon on myös sellaista, mikä on parempi tehdä heti. Anteeksi pyytäminen, anteeksi antaminen, oman sydämen avaaminen Jeesukselle, käsien ristiminen, kiitoksen sanominen.

Tänään meillä on vielä erityinen riemu kiittää Jumalaa: Se, että kotikirkkomme alkavat jälleen tulla osallisiksi kirkon parhaasta koristuksesta eli Jumalan sanan kuuloon kokoontuvasta seurakunnasta.


Arto Hyvättinen
Valkealan pappi