Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään!

Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään näin Palestiinan yössä. On kaikki kansa pötköllään, vain Nikodemos työssä. Hän tahtoo nähdä Jeesuksen ja jutellakin hiukkasen. Hei, vaatetta selkähän, sandaalit jalkahan, lähdethän kohtaamaan Jeesuksen.

On hyvä mennä yöllä vaan, ei toiset silloin huomaa. Kas fariseukset nähdä saa ei tuota vanhaa kuomaa. On hipsittävä salassa ja hiivittävä varjoissa. Hei, vaatetta selkähän, sandaalit jalkahan, lähdethän kohtaamaan Jeesuksen.

Mut pakko vaan on lähteä, se tuntuu sisimmässä. Kai synti siellä kaikertaa, kun kävelee hän tässä. Mies sivistynyt, oppinut ja elämääkin kokenut. Hei, vaatetta selkähän, sandaalit jalkahan, lähdethän kohtaamaan Jeesuksen.

Ja Mestarin kun tapaa hän, tää kertoo salaisuuden: on synnyttävä ylhäältä, niin elämän saat uuden. Kun Hengen tuuli puhaltaa, se sinut täysin uudistaa. Hei, vaatetta selkähän, sandaalit jalkahan, lähdethän kohtaamaan Jeesuksen.

Mä miten voisin syntyä, nyt Nikodemos kysyy. Nääs olen vanha käppänä, se leima mussa pysyy. On äitini jo haudassa, en voi siis kohtuun palata. Hei, vaatetta selkähän, sandaalit jalkahan, lähdethän kohtaamaan Jeesuksen.

Ei fariseus ymmärtää voi uskon salaisuutta. Se ompi hyvin tärkeää, vaan hälle aivan uutta. Mut eipä hätää kuitenkaan, viel kaikki kyllä aukeaa. Hei, vaatetta selkähän, sandaalit jalkahan, lähdethän kohtaamaan Jeesuksen.

Siis kuulepa, sä lukija, nyt huomaa aivotonkin. Tää laulu sua koskettaa, saat ajatuksen jonkin. Jos elämä taas ahdistaa, ei pidä silti luovuttaa. Hei, vaatetta selkähän, sandaalit jalkahan, lähdethän kohtaamaan Jeesuksen.

(Joh. 3: 1-15)

Lasse Karppela
Kirjoittaja riimittelee Kouvolan seurakunnassa