Sana ei tyhjänä palaa
Muistatko milloin ja kenen kertomana olet ensimmäisen kerran kuullut Raamatun kertomuksia? Hmm… emme voi palauttaa mieleemme kastejuhlaamme, mutta muistan äitini lukeneen minulle ikuisia kertomuksia. Muistan punakantisen kirjan kuvineen. Muistan myös pyhäkoulun. Sinne meitä lapsia houkutti opetushetken päätteeksi luvattu Ville Vallaton jäätelöpuikko. Muistan koulun uskontotunnit ja kuvataulut.
Nämä hetket ja isomummojen rukoukset istuttivat sydämeeni uskon, että on olemassa Jumala, joka seuraa elämääni. Sana oli kylvetty ja vasta ollessani aikuinen tuo usko heräsi eloon. Ratkaisevaa oli kylvö ja kylväjille olen kiitollinen.
Kastejuhlassa vanhemmat ja kummit lupaavat huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Ja esimerkiksi juuri Raamatun kertomusten lukeminen on tuota kasvatusta. Se on ikuisen elämän siemenen kylvämistä ja kastelemista.
Profeetta Jesajan kirjassa sanotaan: ”Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.”
Sanallaan Jumala loi taivaan ja maan, kasvit, eläimet ja ihmisen omaksi kuvakseen. Me olemme Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi luotuja. Mitä tuo kuvan kaltaisuus on? Sitä että me voimme olla yhteydessä Jumalaan, suhteessa hänen kanssaan.
Suhde Jumalaan ei ole jotain mikä on lisätty olemukseemme, vaan meidät on luotu niin, että meidän olemassaolomme tarkoitus on olla yhteydessä Jumalaan. Hänen kaltaisenaan sydämessämme on kaipaus hänen yhteyteensä. Kirkkoisä Augustinus puki tämän sanoihin: levoton on sydämeni, kunnes se löytää levon sinussa.
Sinä isä, äiti, kummi, isovanhempi, lapsen huoltaja, joka luet tätä, rohkaisen sinua lukemaan lapsellesi Raamatun kertomuksia ja rukoilemaan hänen puolestaan. Se kylvö kantaa hedelmää ja tuo levon.
Maarit Kenttälä
seurakuntapastori
Anjalankosken seurakunta
