Lempeä ja nöyrä totuus

Elämme maailmassa, joka on ja yhä moninaisempi.  Miten osaisimme säilyttää puhtaana ikivanhan ilosanoman, mutta kuitenkin olla avoimia uudelle?

Raamattu neuvoo meitä kääntämään katseemme Jeesuksen Kristukseen, Jumalaan ja ihmiseen. Meidän ei tarvitse ymmärtää Jumalaa, joka on ihmismielelle käsittämätön, sillä meillä on Jumala, jolla on ihminen. Meidän ei liioin tarvitse seurata inhimillisiä, erehtyväisiä guruja, koska meidän inhimillinen esikuvamme on Jumala.

Ihminen, joka seuraa Jeesusta, kulkee saman tien kuin tämä kulki. Se tie ei ole maineen, kunnian eikä oikeassa olemisen tie, vaan ristin tie. Jeesus antoi Jumalalle kunnian ja asettui ihmisen rinnalle. Hän oli siinä uskollisesti, aina kuolemaan asti.

”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli”, Paavali kehottaa.

Jeesus itse sanoo olevansa sydämeltään lempeä ja nöyrä. Toisiko Kristuksen mielenlaadun pohtiminen levollisuutta elämäämme? Voisimmeko sanoa Vapahtajallemme: ”Katso, tässä olen. Tässä on minun rakkaudettomuuteni ja minun oikeassa olemisen tarpeeni. Ota sinä ne vastaan ja auta minua olemaan niin kuin sinä: lempeä ja nöyrä. Auta minua niin, että en vastaisi pahaan pahalla, vaan voittaisin pahan hyvällä.”

Tämä autuas vaihtokauppa pitää meidät oikealla tiellä. Sinä päivänä, kun lakkaamme itse tarvitsemasta Kristusta oman syntisyytemme tähden, olemme hukassa.

Kun kuljemme Kristuksen esimerkissä, hänen rakkautensa ympäröiminä, saamme voimaa rakastaa. Emme pakosta, emme pelosta emmekä puristaen, vaan siitä ilosta, että meitä on ensin rakastettu.

Maailmassa pauhaavien tuulten keskeltä voimme yhä uudestaan erottaa Jeesuksen sanat: ”Seuraa sinä minua." Emme voi eksyä kovin pahasti, jos otamme tämän kutsun todesta.

Seuraamme Jeesusta, joka ei ainoastaan tunne tietä Jumalan luokse, vaan joka sanoo olevansa tie. Joka ei ainoastaan tunne totuutta, vaan joka sanoo olevansa totuus. Joka ei ainoastaan sano elävänsä, vaan sanoo olevansa elämä.

Kun seuraamme Jeesusta, toteutamme Jumalan suunnitelmaa maailmassa – kaikesta inhimillisestä vajavaisuudestamme huolimatta. Meidän kätemme tulevat hänen käsikseen, silmämme hänen silmikseen ja sanamme hänen sanoikseen.

Taina Karvonen

seurakuntapastori

Anjalankosken seurakunta