Corolla-virus

Viime keväänä sain outoja oireita. Oikeaa jalkaterää teki mieli painella alaspäin, ja samalla suusta tuli brum, brum -ääniä. Kädet asettautuivat kuin väkisin ympyrän kehälle kello kymmenen ja kahden kohdalle, ja sitten niitä käänneltiin edestakaisin. Sen verran itsehillintä pelasi, että näin ei onneksi päässyt käymään kesken kirkonmenojen. Mutta öisin kontrolli ymmärrettävästi petti: melskasin niin unissani, että sain jo kipakan häädön sohvalle.

Etsin tietoa taudista ja sain selville, että kysymyksessä on varsin yleinen elintasosairaus. Sitä hoidetaan menemällä autoliikkeeseen (törkeän kallista) lääkettä hakemaan. Minulle ei kuitenkaan onneksi ollut kehittynyt taudin kroonista muotoa. Sitä on etenkin vireillä eläkeläisillä, joiden oireisiin kuuluu kiertely alan liikkeissä renkaita potkimassa ja ilmaista kahvia juomassa. Myyjät kutsuvat heitä ”ystävikseen”. Varsinaista lääkettä he kuitenkin suostuvat ostamaan harvoin.

Mutta minä lankesin lääkkeeseen, ja sinne meni äiteen perintörahat. Rouva sanoi, että ota nyt oikein se farmarimalli. Menet sitten sinne yöllä pitkäksesi, jos vielä aiot melskata.

Oli se uusi peli niin hieno siinä pihalla kiiltelemässä hopeisena, täysin virheettömänä ja lommottomana. Mutta eipä mennyt aikaakaan, kun pastorin leuka loksahti marketin parkkipaikalla. Joku tollo oli kolhaissut puskurinkulmasta maalit pois! Voi alakerran isäntä sentään! Ja myöhemmin kesällä vielä ihan itte survaisin peräkärryn aisalla toisen lohmon. – Ei se enää ollutkaan maailmanmiehen täydellinen menopeli – se oli keski-ikäisen sedän kolhittu harmaa Corolla, yksi tuhansien joukossa.

Korkealta putosin taas kerran, ja niinpä mieleen nousi tämän sunnuntain sana ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä: ”Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa.”

Oi, Herra – poikasi Jeesus kulki hissukseen apostolinkyydillä. Meillä on nopeammat kyydit, mutta samalla meistä on tullut vauhtisokeita. Emme näe, mihin pitäisi kiintyä ja mitä rakastaa. Ole Sinä meille armollinen, että vielä jonakin päivänä oppisimme nöyriksi ja kuuliaisiksi. Täytä meidät rakkaudellasi. Aamen.

Kirjoittaja kaahailee Kouvolan seurakunnan valtuuttamana.

Lasse Karppela
kappalainen