Kohtaaminen

”Herra minulla ei ole ketään, joka auttaisi minua.”

Näin tuskaili Betesdan altaan äärellä maannut halvaantunut mies Jeesukselle. Minulla ei ole ketään. Mies ei ollut valinnut yksinoloa. Hänen yksinäisyytensä oli sairaudesta johtuvaa ja ahdistavaa. Mies huokasi: "Kukaan ei auta, olen ihan yksin."

Tämä sana 2000 vuoden takaa pysäyttää tänäänkin. Kuinka monelle tämä onkaan todellisuutta tässä maailmanajassa, yksinäisyyden kokemus. Syvä, ahdistava tunne siitä, että minulla ei ole ketään. Tuo sana pysäytti Jeesuksen. Sairaita oli suuri joukko ja tuon joukon keskeltä Jeesus havaitsi juuri tämän miehen. Jeesus tiesi miten pitkään mies oli sairastanut, kolmekymmentäkahdeksan vuotta.

Pysähtymällä miehen kohdalle Jeesus rakasti hänet eloon. Miehessä heräsi toivo, kun häntä puhuteltiin. Hän katsoi Vapahtajaansa silmiin ja sydämessään vastaanotti käskyn: ”Nouse, ota vuoteesi ja käy.” Vuosikymmeniä kestänyt avuttomuus väistyi, mies nousi jalkeille ja käveli. 

Mies tuli kuulluksi ja nähdyksi. Hän tuli kohdatuksi. Sitä me jokainen sisimmässämme kaipaamme. Tulla nähdyksi ja kuulluksi. Jeesus rakasti kertomuksen miehen kokonaiseksi ihmiseksi. Hän parani sairaudestaan ja kohtasi Vapahtajansa.

Evankeliumeista voimme lukea, että toisinaan Jeesus paransi kaikki hänen luokseen tuodut sairaat. Toisinaan hän valitsi jonkun tietyn ihmisen, josta meille kerrotaan. Parantamisihmeille on yhteistä, että ihmisen fyysinen parantuminen ei ollut tärkeintä. Tärkeintä oli usko Jeesukseen ja syntienanteeksiantoon. Häneen, joka sanoo meille: minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. (Matt. 28:20)

Jos sinusta tuntuu, ettei sinulla ole ketään, tiedä, että Jeesus näkee sinut. Hän on pysähtynyt juuri sinun kohdallesi. Lempein silmin hän katsoo sinua, ojentaa lävistetyt kätensä ja kysyy: tahdotko tulla kokonaiseksi? 

Maarit Kenttälä
seurakuntapastori
Anjalankosken seurakunta