Äidit, toivossa väkevät

Kun hätä on näin suuri
ei vähempi väkevyys riitä.
Vain Lapsi,
joka ei vielä puhu.
Äitinsä helmassa.


(Anna-Maija Raittila, 1974)

Arki ja salaisuus, heikkous ja voima, hauraus ja vahvuus, vaatimattomuus ja sisäinen varmuus ovat niitä vastakohtia, joita runo nostaa esiin. Lapsi isolla kirjoitettuna vie ajatukset luontevasti kohti äitinsä käsillä lepäävää Jeesus-lasta.

Jotain samaa on Raamatun lauseissa, joissa ihmisen sisäistä tyyntä mieltä kuvataan lapsen kaltaisena luottamuksena siihen, että äidin huolenpito ja hoiva riittää. Siinäkin mielen tyyneyden takana on suuri Jumala, joka hellästi kannattelee ihmisiä. ”Minä en ole tavoitellut suuria, en pyrkinyt liian korkealle. Ei, olen löytänyt rauhan, mieleni on tyyni. Niin kuin kylläinen lapsi lepää äitinsä sylissä, niin on minun mieleni levollinen.” Ps. 131:1-2

Tämä äitienpäivä jää monien mieleen. Jo huhtikuussa minua puhutteli kyselytutkimuksisa esiin nousseet nuorten ajatukset siitä, kuinka vaikea on olla tapaamatta omia isovanhempia. Heidän merkityksensä on varmasti entisestään noussut arvoonsa. Aika moni rippikoululainenkin näyttää toteuttaneen heille annetun palvelutehtävän niin, että he ovat soittaneet ja puhuneet puhelimessa isovanhempiensa kanssa. Tilanne on ollut outo ja uusi, mutta ehkä samalla luonut myös uudenlaista puhumisen ja kohtaamisen tapaa. Arvelen, että myös he saavat äitienpäiväkortteja ja muita muistamisia.

Monet viime kuukausien kasteet ovat olleet erityisiä, sillä paikalla on ollut todella vain pieni lähipiiri, joka yleensä koostuu isovanhemmista ja sisaruksista perheineen. Paikkaakin on jouduttu miettimään tarkoin. Varsinaiset juhlat ovat jääneet vähiin, mutta nämä lapset on saatettu Jumalan kannettavaksi ja hoivaan sitäkin suuremmalla sydämen halulla. Hattua täytyy nostaa niille äideille ja isille, jotka ovat osanneet tehdä heidän elämänsä alusta levollista ja normaalia.

Upeaa salaisuuden ja salaperäisen voiman sävyä on myös tämän sunnuntain Raamatun teksteissä, joissa Paavali muistuttaa, että Henki ja Kristus asuvat meissä. He synnyttävät elämää ja pur-suavat voimaa, joka kannattelee ihmistä.

Ari Luomajoki
Valkealan seurakunnan pastori