Hyvä vai paha?

Meillä ihmisillä on sellainen taipumus, että mielellämme erottelemme ja karsinoimme ihmisiä omiin ryhmiinsä. Usein nuo karsinat muodostuvat sen mukaan, kuka mielestämme on hyvä ja kelvollinen ja kuka paha ja joukkoon kelpaamaton. Kumma kyllä, itsemme taidamme lähes poikkeuksetta lukea siihen hyvien ja kelpojen porukkaan. Mittarina ovat meidän omat arvomme, mielipiteemme ja kokemuksemme. 

Ei tarvitse kuin vilkaista jotakin nettikeskustelupalstaa tai iltapäivälehden uutisen kommenttikenttää, niin nopeasti käy ilmi, että maailma on täynnä oikeassa olevia ihmisiä. He ovat niitä, jotka tietävät miten kaikkien tulee elää. Oikeastaan pitäisi sanoa, että me olemme niitä. Meistä jokainen varmasti tunnistaa itsessään halun mestaroida toisten elämää.

Itselleni oli puhutteleva kokemus aikanaan, kun kuulin määritelmän, ettei hyvän ja pahan raja kulje minun ja toisten ihmisten välissä. Se raja kulkee minun sisälläni. Jokainen meistä on kykenevä sekä hyvään että pahaan. Yksikään ihminen ei voi julistautua pelkästään hyväksi. Yhtä vähän ketään voi tuomita pelkästään pahaksi. Meillä ihmisillä on rajallinen kyky ymmärtää kokonaisuutta. Näemme vain osan todellisuudesta. Katsomme aina vain omasta näkökulmastamme.

Jeesus kehotti jättämään erottelemisen ja tuomiovallan yksin Jumalalle. Hyvä ja paha elävät tässä maailmassa rinnakkain ja ainoastaan Jumala pystyy näkemään syvyyksiin asti ja näkemään koko suuren kuvan. Hän pystyy näkemään ja erottelemaan hyvän ja pahan. Meidän tehtävämme on pitää hyvästä kiinni, tarttua Jumalan Sanaan ja saada siitä voimaa elämäämme. Näin eläessämme siedämme toistemme heikkouksia ja tuemme toisiamme. 

Aikojen kuluttua kaikki selviää. Jumala ottaa kaiken haltuunsa ja näyttää koko kuvan. Siihen saakka hyvä ja paha elävät maailmassa toisiinsa punoutuneina eikä meidän ihmisjärkemme niitä pysty ymmärtämään tai erottelemaan. Parasta mitä voin tehdä, on olla armollinen itselleen ja toisille. Niin Jumalakin meitä kohtaan on.

Saija Sarkasuo

vs. seurakuntapastori

Valkealan seurakunta