Tutki ensi, hutki sitten (jos sittenkään)

Otsikon sanat voisivat sopia pyhäpäivän evankeliumin vuoropuhelun yhdeksi repliikiksi. Nikodemos totesi, ettei ketään voi tuomita ennekuin asianosaista on kuultu, ja otettu selville mitä tämä on tehnyt. Nikodemos oli itse fariseus ja tunsi lain. Hän oli myös käynyt Jeesusta tapaamassa. Evankeliumissa käytiin kiivastakin sananvaihtoa siitä, kuka Jeesus oikein oli. 

Samanlaista keskustelua käydään Jeesuksesta yhä. En pidä keskustelua pahana, mutta rakentavan keskustelukulttuurin puuttumista pidän hyvin ikävänä asiana. ”Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin.” Muistatko kuulleesi tällaisen sananlaskun tai ohjeen? Kaikki meistä ovat puutteellisia itseään arvioidessaan. Emme voi päästä puolueettomaan arviointiin itsemme suhteen. Ja usein emme tavoita kuin puutteellisen tason arvioidessamme kanssaihmisiämme. Nikodemostakin syytettiin jonkinlaisesta veljeilystä Jeesuksen kanssa, ja myös hänen oppineisuutensa kyseenalaistettiin. Nämä ovat halpoja keinoja alistaa eri mieltä oleva kanssaihminen. Sen sijaan, että pitäydyttäisiin keskustelussa asiatasolla, käydään kiinni johonkin millä voi huitaista toista nopeasti ja kyseenalaista kaiken mitä toinen sanoo tai on.

Eipä ole ihminen paljoa muuttunut, voisi huokaista. Mutta ei huokaista pettyneenä, vaan huokaistaan ja levähdetään hetki ja jatketaan keskustelua. Keskustelua siitä, kuka Jeesus Sinulle on. Ja kuka Jeesus minulle on. Emme ehkä koskaan pääse asiasta yksimielisyyteen, mutta voinemme keskustella asiasta rakentavan keskustelukulttuurin kautta. Pakotettu yksimielisyys on paljon tuhoavampaa kuin rakentava erimielisyys. 

Usko ja epäusko käynevät jonkinlaista painia itse kunkin kanssa. On hetkiä, jolloin uskominen Hyvään Jumalaan on tosi vaikeaa. Sellaisia hetkiä ei pidä pelästyä ja paeta. Ne synkät epäilyksen hetket voivat olla maaperä, josta kasvaa jotakin sellaista, mitä et olisi edes hurjimmissa unelmissasi osannut odottaa. 

Tuula Ylikangas
Elimäen seurakunnan kappalainen