Kiireellä kesään!

”Viime talvi kesti ainakin kaksi ja puoli vuotta!”

Tämä on ollut suosikkilauseeni tänä keväänä, sillä siltä minusta todella tuntui. Pakkaset ja lumet tulivat syksyllä yllättävän aikaisin ja pitivät pintansa pitkään. Oikeastaan varsinaista kevättä ei juuri ehtinyt ollakaan vaan tänä vuonna siirryttiin talvesta takatalven kautta suoraan kesään!

Lähipiirissäni on useita opettajia ja olen saanut läheltä seurata, millainen kiire, stressi ja valmistelu kevääseen kuuluu. Vaikka opettajien kesäloma on käsite, on sille tarvettakin. Ihminen tarvitseekin monenlaista lepoa raskaan kuormituksen jälkeen. Kehomme tarvitsee fyysistä lepoa, ravintoa ja erityisesti unta palautuakseen. Mieli tarvitsee aikaa palautua ja rauhoittua kaiken muistamisesta ja aikatauluttamisesta, aistiärsykkeistä ja taustamelusta. Mutta kuinka usein sitä muistaakaan levätä hengellisesti?

Hengellinen lepo, tai ehkä kotoisammin ”sielun lepo” ei ole pelkästään fyysistä rentoutumista tai mielenrauhaa. Se on jotakin syvempää. Usein koen sitä itse luonnon keskellä, maisemassa jossa ”sielu lepää”. Olen aina kokenutkin syvää yhteyttä Jumalaan juuri luonnon kautta. Saadessani kokea, elää ja hengittää luomistyön ihmeitä, Jeesuksen sanat ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne” eivät tunnu ollenkaan monimutkaisilta.

Hengellinen lepoa on mahdollista kokea erityisesti Jumalan kasvojen edessä; rukouksessa, Raamatun lukemisessa ja Jumalan palvelemisessa yhdessä muiden kanssa. Hengellinen lepo on tila, jossa voi kokea luottamusta Jumalan huolenpitoon ja armoon. 

Ihminen on fyysinen, hengellinen ja psykologinen olento. Niinpä parhaassa tapauksessa hengellinen lepo tukee ja tehostaa sekä fyysistä että henkistä palautumistamme ja saa aikaan tilan, jossa taas jaksaa nähdä, kuulla, tuntea ja kohdata. Jaksaa olla ihminen toiselle ihmiselle ja Jumalan kuva maailmassa.

Toivotan sinulle oikein hyvää ja levollista alkavaa kesää.

Tero Kajander
Kehitysvammaistyön pastori
Kouvolan seurakuntayhtymä