Taivaallista!

Onpa taivaallisen hyvää! saatat huokaista, kun jokin maistuu erityisen herkulliselta. Taivaassa kaikki on niin hyvin kuin vaan voi olla. Siellä on niin täydellisen ihanaa, ettei sitä täällä epätäydellisyyden maailmassa osaa vielä ymmärtääkään.

Saarnoissani huomaan kutsuvani usein tätä maailmaamme kärsimyksen maailmaksi. Ei ole täydellistä! Tämä kokemus yhdistää meitä ihmisiä ajattelimme taivaallisista ja jumalallisista mitä tahansa. Elämä tuo jokaisen eteen vaikeuksia ja murheita eikä niiden laatua ja ajoittumista voi etukäteen tietää.

Kärsimyksen maailmassa ihminen koittaa rakentaa selviytymiskeinoja. Tarjolla on monenlaisia konsteja, joiden avulla vaikeudet ja kärsimys lievittyvät. Suosittuja ovat myös erilaiset keinot, joilla vaivoja ja vastuksia yritetään torjua. Mikään ei kuitenkaan suojaa siltä, että jotain kurjaa joutuu kohta taas kokemaan.

Juhlapäivät voivat olla keitaita, joilla voi levähtää elämän kuormista ja murheista. Ne myös mittaavat elämän keinovalikoimaa arjen keskellä. Riittääkö juhlassa itsessään iloa vai syventääkö juhlapäivä oman elämän kärsimyksen tuntua?

Jeesus puhuu huomisessa evankeliumitekstissä (Johannes 15:10-17) rakkaudesta, ilosta ja ystävyydestä. Hän kertoi kuinka taivaallista iloa voi saada jo tähän maallisen elämän retkeen. Hän tarjoaa omaa ystävyyttään ja kutsuu iloonsa meitä jokaista. Myös sinua, jolle tänä vappuna ei juhlan aihetta synny opinnoista tai työstä eikä edes kevät sulata murheen kylmäämää sydäntä.

Jeesuksen lähellä huonona päivänäkin on läsnä vahva toivo ja ilo. Hän tarjoaa meille ystävyyttään ja rakkauttaan tänäänkin! Se rakkaus avasi toivon myös kuoleman mustaan suruun. Jeesus on ystävä vierelläsi, olitpa tänä vappuna keveän ilon valloittamana tai sitkeän surun uuvuttamana. 

Rukoillaan:
Jumala, kaiken Luoja, sinä herätät joka kevät luonnon uuteen kasvuun. 
Sinä tahdot uudistaa myös meidät ihmiset.
Pidä meidät taivaan tiellä ja vie meidät kaikki perille ikuiseen juhlaasi.
Jeesuksen nimessä, aamen. 

Minna Tanska
Jaalan pappi