100-vuotias Kuusankosken seurakunta

Lähdemme nyt aikamatkalle miten 100-vuotias Kuusankosken seurakunta saikaan alkunsa ja mitä tälle juhlivalle 100-vuotiaalle nyt kuuluu?

Lähdetään liikkeelle reilusti yli sadan vuoden takaa, jolloin alueemme väestö kuului kahteen eri pitäjään Iittiin ja Valkealaan. Valtaosa väestöstä asui 1800-luvulla maaseudulla maata viljellen ja perinteisiä arvoja ja tapoja noudattaen. Kirkko oli hengellisenä yhteisönä tärkeällä paikalla ihmisten elämässä. Kyläyhteisö oli kiinteä osa kirkon toimintaa ja elämää.

1800-luvun lopulla alettiin rakentaa paperitehtaita Kymijoen koskien rannoille ja 1904 nämä kolme paperitehdasta Kuusankoski-yhtiö, Kymiyhtiö ja Voikkaa yhdistyivät muodostaen siihen aikaan Euuroopan suurimman paperitehtaan Kymin Osakeyhtiön.

Paperitehtaiden rakentaminen1872-1874 muutti kotiseudun elämää suurella tavalla. Opetusneuvos VeikkoTalvi kertoi muutoksen olleen kuin jäiden lähtö ja patoutuneiden voimien murtuminen.

Tehtaiden ympärille syntynyt asutus kasvoi pian suuremmaksi kuin emäpitäjät Valkeala ja Iitti. Vuosisadan vaihteessa kolmessa joenvarren tehdasyhteisössä asui jo noin 6000 asukasta.

Tehtaat tarjosivat siis työtä sadoille ja työhön tulleet ja kauempaakin muuttaneet toivat kotiseudultaan mukanaan hengellisiä vaikutteita ja perinteitä. Kirkkomatkat Valkealaan ja Iittiin olivat pitkiä. Kulkeminen oli vaikeaa hevoskyytiä ei riittänyt kaikille ja hevosen vuokraaminennkin oli kallista, joten usein jouduttiin turvautumaan kävelyyn. Matkat tehtiin joukolla. Eväsnyytit mukana matkaan lähdettiin aamuvarhain tai lauantaina ja yövyttiin tuttavien luona. Sitä kirkkomatkaa kutsuttiin yökirkoksi. Naiset ehtivät useammin kirkkoon, koska miesten työvuorot tehtaalla estivät kirkkomatkat.

Myöskin ero tehtaalaisten ja maalaisväestön keskuudessa alkoi jo näkyä elin- ja käytöstavoissa. Tehtaalaisilla oli säännölliset joskin pitkät työajat. Maalaisväestöllä oli tapana Valkealan kirkossa istua niin, että miehet istuivat oikealla ja naiset vasemmalla. Iitissä kirkossakävijät jaettiin maakansaan ja vesikansaan. Nuoret tehtaalaisparit eivät halunneet istua erillään, vaan yhdessä.

Pyhäkoulut ja lähetyspiirit kiinnostivat tehtaalaisia. Pelastusarmeija perustettiin Voikkaalle 1902. Kymiyhtiö perusti jo 1883 kansakoulun ja palkkasi Valkealan kirkkoherran pitämään jumalanpalveluksia ja Niinivaaran koulun valmistuttua pitämään myös siellä jumalanpalveluksia ja Voikkaalla satunnaisesti Yrjönojan koululla.

Aloite omasta papista vuonna 1905 tehtaalaisten allekirjoittamana anomuksena ei tuottanut tulosta. Kuitenkin vuonna 1912 yhteisessä kokouksessa perustettiin oma hautausmaa. Senaatti antoi luvan 1913 hautausmaahan ja vuonna 1919 vanha hautausmaa tuli käyttöön. Uusi hautausmaa vuonna vuonna 1933.

Kymiyhtiössä tahdottiin Kuusankoskelle teollisuusseurakunnan perustamista. Vuonna 1914 Kymiyhtiön johtokunta lähetti Porvoon ja Savonlinnan tuomiokapituleille kirjelmät. Kesti 3 vuotta ennen kuin anomus omasta seurakunnasta tuotti tulosta.

Lopulta keisarillinen senaatti antoi päätöksen ja määräsi perustettavaksi Kuusankosken seurakunnan. Iitti ja Valkeala vastustivat aluksi tiukasti Kuusankosken seurakunnan perustamista.

Kuusankosken teollisuusseurakunnan perustaminen lähti liikkeelle paikallisten aloitteiden pohjalta ja osui historiallisesti vaikeaan ajankohtaan. Suomalaisen setlementtityön uranuurtajalla Sigfrid Sireniuksella oli merkittävä osuus olojen rauhoittamisessa paikkakunnalla.

Hän piti tärkeänä sitä, että tehdaspaikkakunnalle saatiin oma seurakunta. Hän ihasteli tehtaan saleja, työvuorojen vaihtumista. Hän kuunteli myös työväestön murheita ja kerrotaan hänen sanoneen, että voimme edes kuunnella toisiamme ja viipyä toistemme parissa. Sekin auttaa meitä. Hänestä ei kuitenkaan tullut uuden seurakunnan ensimmäistä kirkkoherraa.

Valtioneuvosto päätti toiminnan aloittamisesta 1.5.1919. Tämä päivämäärä on siis Kuusankosken seurakunnan syntymäpäivä. Seurakunnan ensimmäisenä kirkkona oli Kymiyhtiön omistama seuratalo.

Seurakuntahan tarvitsee kirkon ja Armas Lindgrenin suunnittelema seurakunnan pääkirkko valmistui 1929. Kirkkokin siis juhlii, mutta ei sataa vaan 90-vuotista ikäänsä. Seurakunnan toinen kirkko on Voikkaalla.

Kun tästä jatkamme ja harppaamme eteenpäin tulee meille jo paljon tuttuja asioita.

Seurakuntaan pappien ja työntekijöiden lisäksi on tullut luottamushenkilöiden vaaleilla valittu joukko. On kirkkovaltuusto ylin päättävä elin ja seurakuntayhtymän aikana yhteinen kirkkovaltuusto, kirkkoneuvosto, johtokuntia, vastuuryhmiä ja monenlaista yhteistä toimintaa. Tässä nimiä:

Kirkkovaltuuston puh.johtaja Erkki Laasonen, varapuh.johtaja Jorma Raschka.

Kirkkoherrat:

Arvi Malmivaara 1919-1928
Hannes Laasonen 1929-1941
Kaarlo Hautaniemi 1943-1952
Antti Orkamaa 1953-1959
Arvo Kuorikoski 1960-1985, Voikkaa
Antti Arppe 1960-1972
Edvin J Laurema 1973-1975
Taisto Huttunen 1975-1986
Matti Perälä 1987-2007
Kimmo Ylikangas 2007 -

Kanttorit:

P.O. Salokannel 1924-1957
Tapani Rautasuo 1958-1994, Kuusankosken kirkon nuorisokuoro
Jarmo Kukkonen 1994 -

Seurakunnassamme on ollut monia vaiheita mm. piirijakoa Voikkaa, Kuusaa, Kymintehdas ja niissä omat työntekijät. Vähän niin kuin oma lääkäri oma pappi. 

Monenlaisia aikoja on ollut seurakunnassamme ja jokainen työntekijä on omalla persoonallaan tuonut muistoihimme monenlaisia asioita. Miten työntekijät ovat tänä päivänä muuttuneet? Heitä on enemmän ja heitä on helppo lähestyä.

Meillä on tyypillinen kansan kirkon tunnelma täällä Kuusankoskella ja seurakuntamme kantaa edelleenkin tehdaspaikkakunnan leimaa. Ajatus siitä, että kirkko kuuluu kaikille on mielestäni toteutunut hyvin.

Entä tästä eteenpäin? Kuusankoskella kuten monessa muussakin Suomen seurakunnassa on samat ongelmat. Väestö vanhenee ja verotulot vähenevät. Lehdistä olette varmaan lukeneet, että seurakunnalla on liikaa tiloja aivan niin kuin kaupungillakin.

Mitä toivoisimme nyt tässä ajassa tältä juhlivalta 100- vuotiaalta?

Voimme kiitollisina ajatella ja toivoa, että edelleenkin polvesta polveen Jumalan siunaus kantaa ja vie kirkkoa ja sen työtä eteenpäin.

Kirkon tulisi olla kanssakulkijana valona ja suojana ihmisen koko elämän läpi.

Mistä siis kiittäisimme tätä seurakuntaamme ja mitä antaisimme evästyksesi kohti seuraavia vuosia?

Tuula Rikala