Satu Leinon vaalisaarna 5.5.2024 Valkealan kirkossa

Eläkkeellä oleva Piispa Erik Vikström Porvoon hiippakunnasta puhui eräässä TV-ohjelmassa rukouksesta. Hänelle oli jäänyt mieleen erään uskonsisaren tapa rukoilla: Nämna och lämna, eli nimeä asia, ja jätä se Jumalalle. Rukousvastauksiakin oli tällä tavoin tullut. Myös aivan tavanomaisen arkisista huolenaiheista.

Tänään evankeliumi antaa yhtäkkiseltään myös sellaisen vaikutelman, että kyllä sitä rukousvastustoivoa on, kun vaan sinnikkäästi jaksaa pyytää! Onko sitä, rukousvastaustoivoa? Luulen, että monet täällä tänään saattaisivat vastata, että ehkä toivoa on, mutta vastauksia ei ole pyynnöistä huolimatta kuulunut…

Jumala ei lupaa meille mitään vastausaikatauluja. Eikö olekin niin, että tänä päivänä ihmisen on melko vaikeaa odotella kärsivällisesti. Täydellistä rentoutta, tapahtumattomuutta ja odottelua on jostakin syystä vaikea sietää. Silti, rukouksissamme, meidän on opeteltava sietämään myös vastausviiveitä.

Jumala ei Kaikkivaltiaan suuremmassa ymmärryksessä anna meille asioita, joita emme tarvitse tai jotka olisivat meille peräti vahingollisia. Olihan evankeliumissa puhe käärmeistä ja skorpioneista. Isä ei anna kauhistavia asioita lapselleen, jos lapsi pyytää evästä. Aina omat toiveemme eivät olekaan Jumalan suunnitelmassa meille tarkoitettuja. Joskus nuo toiveet vaan jäävät avoimiksi. Evankeliumissa Jeesus kuitenkin sanoo, että kyllä saa, kun pyytää; ovi aukeaa, kun kolkuttaa ja löytää, kun etsii. Jeesus kehottaa sinnikkyyteen. Sinnikästä rukousta tarvitaan, kenties muutokseen. Opitaan uutta, itsestä ja muista, Jumalasta ja Hänen tahdostaan. Ydinasiat mahdollisesti kirkastuvat. Toivomani täyttymättömät asiat ovatkin muuttuneet vuosien saatossa siunaukseksi. Mitä olen saanut, kun en ole saanut?

Eräs lukemani tarina kertoo rukouksesta näin: Kolme pappia keskusteli, mikä olisi paras rukousasento ja millaisissa olosuhteissa rukous oli tuntunut kaikkein aidoimmalta. Ensimmäinen kertoi: “Olen kokenut rukouksen kaikkein syvimmin hiljaisuuden retriitissä. Kun saan siellä polvistua yksin kappelissa, se on kaikkein aidointa rukousta.” Toinen kertoi: “Totta, mutta kun saa Tuomasmessussa yhdessä toisten kanssa ylistää ja kiittää Herraa kädet kohotettuina, niin silloin se vasta on parasta.” Kolmas oli hetken vaiti ja sanoi sitten: “Varmaan se on noinkin, mutta kyllä minulta pääsi aidoin rukous viime kesänä, kun mökillä putosin kaivoon ja jäin housunlahkeestani roikkumaan pää alaspäin. Rukous oli aito, mutta siitä asennosta en ole ihan varma.”

Minun rukoukseni, sinun rukouksesi. Alussa evankeliumi puhuu meille myös esirukouksesta. Öiseen aikaan ovelle tullut ihminen on pyytämässä veljeltään leipää. Hän ei kuitenkaan pyydä leipää itselleen, vaan vieraaksi tulleelle ystävälleen. Pyytäjä on tullut pyytämään ystävälleen juuri sen verran, kuin tarvitaan.

Saattaa olla tuttu tilanne, että joku pyytää jotakuta toista rukoilemaan jonkin asian puolesta. Tänään esimerkiksi Vanha testamentti kertoo Mooseksesta, jonka rukousta kannatellaan peräti konkreettisin toimin.

Esirukoilija asettaa itsensä ja omat tarpeensa syrjään ja rukoilee toisen ihmisen asian vuoksi. Puolesta rukoillessa tulee asettuneeksi sellaiseen asentoon, johon ei omilla rukouksillaan asettuisi. Saattaa jopa ymmärtää toista paremmin. Ajattelen, että esirukous on valtavan arvokas rukouksen muoto.

Luulen, että jokainen meistä kaipaa joskus kuulla, että minunkin rukoukseni kelpaa. Jokainen osaa rukoilla. Ei ole tiettyä kaavaa, rytmiä, sanoja tai muotoja. Vaikka onhan Jeesus opettanut meille rukouksen, Isä meidän -rukouksen. Siitä löytyy kaikki olennainen. Varsinkin silloin, kun en itse kykene jäsentelemään rukoustani.

Rukoillessamme olemme myös aivan samalla janalla muiden rukoilevien kanssa. Esimerkiksi tämä sama Satu, joka pikkutyttönä oppi iltarukouksen, on aivan samalla viivalla rukoillessaan aikuisena. Tämä on mielestäni lohdullinen ajatus. Kukaan ei voi rukoillessaan asettua toisen yläpuolelle, vertailuun. Ei ainakaan pitäisi. Tärkeintä rukouksessa on, että avaa sydämensä Jumalalle. Ja kun avaa sydämensä Jumalalle, sydän kuulee, mitä Jumala puhuu myös minulle.

Jeesus puhuu evankeliumissa meistä pahoista ihmisistä. Hän, jos joku, on tuntenut nahoissaan ihmisen pahuuden. Ihmisen olemisen koodistoon on kirjoitettu pahan, eli synnin rakenne. Tuo paha laittaa meidät epäilemään rukouksiamme. Se tekee meidät kärsimättömiksi. Paha sulkee avoimen sydämen ja harhauttaa meitä Jumala-yhteydestä. Uskon niin, että ihmisen koodistoon on kirjoitettu myös hyvän rakenne, Jumala-yhteyteen pyrkivä rakenne. Yhteydenpito Jumalaan – rukous, Raamatun lukeminen, yhteys toisiin uskoviin – ruokkii ihmisessä hyvää ja rakentaa kestävää perustaa Kolmiyhteiseen Jumalaan. Jumala haluaa ihmiselle pelkkää hyvää. Siksi hän rakensikin meille pelastussuunnitelman vailla vertaa. Ihmisen ei tarvitse sinnitellä ja uhrautua, vaan Jeesus teki sen jokaisen ihmisen puolesta. Tyhjä risti kertoo minulle aina ihmisyyden pahasta ja kannetusta syntikuormasta. Mutta se kertoo minulle myös ylösnousemuksesta, keveydestä ja se kertoo minulle armosta. Armo ei vaadi sinnikkyyttä. Armo annetaan ilmaiseksi, lahjaksi. Joka sunnuntaiset jumalanpalvelukset ovat ilojuhla ja myös muistutus ylösnousseesta Kristuksesta. Syntinen, pahojaan tekevä ihminen on armahdettu. Tätä anteeksiantamuksen ja armon lahjaa, Jumala tarjoaa jokaiselle pyytäjälle.

Jumala ei lupaa armahdetuilleen erityistä helpotusta elämään, mutta Hän antaa toivon. Evankeliumin lopussa Jeesus lupaa, että Jumala enemmän kuin mielellään antaa pyytäville Pyhän Hengen. Pyhä Henki on maailmassamme vaikuttava Jumalan voima. Aito, avoimesta sydämestä lähtevä rukous Kaikkivaltiaalle Jumalalle – olipa se yksin kammiossa polvillaan lausuttu, yhdessä muiden kanssa ylistetty tai hädän hetkellä luettu – kuullaan. Itse Jeesus on luvannut rukoilla lunastettujensa puolesta ja Hän lähettää Pyhän Henkensä apuun. Pyhä Henki auttaa meitä sinnikkyyteen. Hän auttaa meitä odottamaan. Ja kyllä, aika ajoin Hän vastaa rukouksiimme myös nopealla aikataululla.

Toivon, että voit tänään nauttia ehtoollisen varmana siitä, että sinutkin on armahdettu ja sinunkin rukouksesi on kuultu. Nämna och lämna. Nimeä ja jätä asia Jumalan hoitoon. Aamen.