Vaarallinen vaikeneminen

Niin sanotussa kulttuurietiketissä on mainittu keskustelunaiheita, joita olisi syytä välttää, kun kohtamme meille entuudestaan tuntemattomia ihmisiä. Yleensä ei-suositeltavien aiheiden kärjestä löytyy uskonto. Uskonto on jokaisen yksityisasia, ja siitä ei tule puhua julkisesti, näin meitä opastetaan.

Suomalaiset ovat hyvin omaksuneet tämän kulttuurietiketin suosituksen. Keskustelu uskosta on käynyt todella harvinaiseksi. Monissa kodeissa ei puhuta mitään Jumalasta. Lähes kaikesta muusta kyllä osataan keskustella avoimesti. Mutta siitä, mikä on pyhää, emme osaa emmekä ehkä haluakaan keskustella.

Uskontoon liittyvä vaikenemisen kulttuuri on samalla hiljentänyt keskuudestamme keskustelun elämän merkityksellisyydestä.

Viime vuosina olemme nähneet varsinkin nuorten keskuudessa itsetuhoista käytöstä. Millään ei tunnu olevan mitään väliä. Kaikki on tyhjää ja tarkoituksetonta.

Ja toisaalta juuri nyt nuorten asenne- ja arvokyselyt sekä haastattelututkimukset osoittavat, miten nuoret kaipaavat sitä, että he löytäisivät kosketuksen johonkin itseään suurempaan. He kaipaavat sitä, että he löytäisivät merkityksen omaan elämäänsä.

Nuoret ja me kaikki kaipaamme sitä, että voisimme haltioitua jostain itseämme suuremmasta, että voisimme kokea itsemme arvokkaaksi, että voisimme tuntea olevamme elossa, että tässä kaikessa olisi jotain mieltä.

Meitä kaikkia askarruttavat perimmäiset kysymykset: miksi olemme olemassa, mistä olemme tulleet. Ja minne menemme, kun päivämme päättyvät. Näitä asioita me pohdimme, mutta koska näistä ei puhuta, niin vastuksia ei löydy.

Esimerkiksi suomalainen koululaitos tuottaa kasvavalle sukupolvelle ja koko yhteiskuntamme tulevaisuudelle suuren vahingon, jos se näkee uskonnon torjuttavana, ja vain yksityiselämään kuuluvana asiana.

Uskosta ei ole aina kovin helppo puhua. Mutta juuri nyt kaipaamme puhetta Jumalasta ja uskosta Häneen.

Jumala on luonut meidät yhteyteensä ja siksi sydämissämme on tyhjä paikka, jonka vain usko Kristukseen voi täyttää. Yhteys Kristukseen avaa meille elämän tarkoituksen ja mielekkyyden. Kaikki ei sittenkään ole tyhjää ja tarkoituksetonta.

Kimmo Ylikangas
​Kymenlaakson lääninrovasti
Kuusankosken kirkkoherra