Syksyn tuomaa

Perheemme pienimpään iski sitkeä syysnuha. Pieni nenä vuoti ja olo oli kaiken kaikkiaan surkea. Meille vanhemmille lapsen kotihoidon sumpliminen ja omien töiden hoitaminen aiheutti jälleen kerran päänvaivaa. Päiväkotiin tai seurakunnan kerhoon ei ollut puhettakaan mennä. Lapsen uudet, innostavat, liikunnalliset harrastuksetkin jäivät suureksi harmiksi tauolle. Tämä on niin tuttua monelle perheelle, ja vieläpä useamman kerran vuodessa. Syksy taitaa olla erityisen nuhaista aikaa.

Jokaisen nuhaisen tai vatsatautisen viikon aikana, kotona lasta hoitaessani huomaan kuitenkin arvostavani aina vain enemmän Suomen varhaiskasvatusta. Sitä, miten hyvin subjektiivinen päivähoito-oikeus toteutuu. Vanhemmat pääsevät arjen askareisiin, kun lapselle on turvallinen hoitopaikka. Miten mahtavaa toimintaa tarjoaa myös seurakuntien varhaiskasvatustoiminta sekä kunnallinen ja yksityinen liikunta- ja kulttuuritoiminta. Lapsen omien mieltymysten mukaan voi valita painia, musiikkia, tanssia, sirkusta tai mitä vain on olemassa. 

Helsingin piispa Teemu Laajasalo on joskus sanonut, miten tärkeää seurakunnan toiminnassa on juuri pienten lasten kerhotoiminta. Pienestä pitäen voi ja saa tulla mukaan seurakunnan toimintaan. Ammattitaitoiset lastenohjaajat tarjoavat vaikka minkälaista toimintaa täällä Kouvolassakin. Tarjolla on yllin kyllin erilaisia kertsejä, muskareita, iltaparkkeja ja erilaisia puuhakerhoja. Seurakunnan kerhoissa saa yhdessä laulaa, musisoida, leikkiä, askarrella ja saa myös pysähtyä Pyhän äärelle. Kerhoon on lapsen hyvä ja turvallista tulla. 

Meidän perheemme nuha taitaa olla nyt tällä kertaa selätetty. Me vanhemmat säästyimme kuin säästyimmekin tällä kierroksella tartunnalta. Valitettavasti hoitoapuna olleet mummi ja kummitäti eivät kuitenkaan säästyneet. Sairastumisen aikana huomasin olevani iloinen ja kiitollinen myös tukiverkoista. Tukiverkostot ovat kullanarvoinen tuki perheille.  Pitäkäämme niistä kiinni!

Siunattua syksyä!

Laura Kalenius
Kouvolan seurakunnan seurakuntapastori