Sukupolvien ketjussa

Alkusyksystä olen viivähtänyt usein vanhan valokuva-albumin äärellä. Albumi on perintöä edesmenneiltä vanhemmiltani. Nyt on tuntunut olevan jälleen sopiva aika miettiä menneitä sukupolvia albumin kuvien kera. Olen tehnyt pienen aikamatkan menneisyyteen. 

Albumin ensimmäiset otokset ovat aika kaukaa. Ilman selventäviä merkintöjä en tiedä ihan varmasti kaikkien kuvissa olevien henkilöllisyyttä, arvailen kyllä. Löytyy kuvia tärkeistä tapahtumista, iloisista ja murheellisista. Kuinka paljon asioita mahtuukaan noiden kuvien taakse! Mietin, millaista on ollut näiden sukulaisteni elämä? Mistä he ovat unelmoineet, mitä haasteita heidän elämäänsä on sisältynyt? Millaisia tarinoita heidän elämästään kerrottiin?

Ajallisesti minua lähinnä ovat kuvat, jotka liittyvät isovanhempiini. Sivuilta löytyy muun muassa isovanhempien hääkuva. Toisen mummoni piirteissä löydän jotain samaa kuin isässäkin, ehkä minussakin on sitä samaa. Hautajaiskuvat ovat vakavia ja täynnä luopumisen tunnetta. Löytyy kuva papan hautajaisista ja vaarinkin. Pappa kuoli jo kauan ennen syntymääni, vaari kuoli, kun olin vain vajaan vuoden ikäinen. Ihmeellistä, miten jopa hautajaiskuvien kautta oma elämäntarina piirtyy selvemmäksi. 

Pyhäinpäivän aikaan kiitän menneistä sukupolvista. Kiitän edesmenneitten rakkaudesta ja rukouksista. Sytytän kynttilän heidän muistolleen. Sen liekki kohoaa rukouksena kohti taivasta, kohti Jumalaa. Hän on murheellisten lohduttaja. Jumala on luvannut iankaikkisen elämän kaikille niille, jotka Jeesukseen turvautuvat.  Pyhäinpäivä on muistojen sekä uskon, toivon ja rakkauden päivä!  

Eija Murto                                                                                                                                                
kirkkoherra                                                                                                                                      
Anjalankosken seurakunta