Puhu elämää

Alkuvuoden koskettavimpia ja osuvimpia kirjoituksia itselleni on ollut ns. Helsingin sitoumus, jonka Suomen Evankelinen Allianssi julkaisi tammikuun lopussa. Julkilausumaan on liittynyt aidon oloinen katumus omasta aikaisemmasta vähättelevästä puheesta ja pyrkimys reilun pelin henkeen. Vaikka teksti on suunnattu kristillisille kirkoille, sen henki tavoittaa jotain olennaista koko yhteiskuntaa vaivaavasta myrkytetystä kielenkäytöstä.

Muutama poiminta tekstistä. ”Olemaan valmiita pyytämään anteeksi ja antamaan anteeksi viipymättä pahanpuhuminen, väärin kohtelu… ja yhteyttä rikkovat tavat. Osoittaa aktiivisesti ja aloitteellisesti keskinäistä kunnioitusta. Osoittaa aktiivisesti ja aloitteellisesti laupeutta ja Kristuksen välittävää rakkautta kaikkia kristittyjä kohtaan. Olla valmiita tekemään parannusta itsekkäästä ja omaa etua korostavasta toimintatavasta.”

Tapa pyrkiä aktiivisesti ja aloitteellisesti hyvän edistämiseen ja hyvän ajattelemiseen toisista kristillisistä yhteisöistä ja ihmisistä, vaikka selvästi oltaisiinkin erimielisiä, on todella haastava ja vaativa elämänasenne. Juuri siksi se ainakin itseäni puhuttelee ja ravistelee. Muutoksen tarve on tunnistettu.

Muusikko Anssi Kela ilmaisi saman asian omassa somepäivityksessään vähän toisin, mutta henkilökohtaisella tasolla osuvasti, kun hänen ulkomuotoaan oli arvosteltu. Kelan vastaus kiteyttää ytimekkäästi keskustelukulttuurin muutoksen tarvetta niin kirkkojen piirissä kuin kaikkialla: ”Totta kai se myös loukkaa, kun ulkonäköä moititaan. Kaipaan hyväksyntää siinä missä kuka tahansa muukin. Ketään ei ole mikään pakko satuttaa, voi myös valita toisin. Pyri tekemään asioita, jotka tuottavat sinulle iloa. Älä ole ilkeä muille. Se kun ei ole lopulta kovin vaikeaa. Ei tarvitse edes alkaa kehua muita, jos sellainen tuntuu vaikealta. Jättää vain sen vittuilun pois.”

Pääsiäisen jälkeen toivottavasti nämä muutoksen tuulet puhaltavat omassa mielessäni ja sydämessäni.

Ari Luomajoki
Valkealan seurakunnan pastori