Kieli poskella suomen kielen päivänä
Yhdeksäs huhtikuuta vietetään suomen kielen päivää. Rakas äidinkielemme on sikäli hauska tapaus, että jokin sana voidaan muuttaa aivan toiseksi sanaksi laittamalla kirjaimet uuteen järjestykseen. Näin syntyneitä sanoja kutsutaan anagrammeiksi. Oppineena pappina olen tietenkin tutkinut erityisesti kirkkoon liittyvää sanastoa, ja siitäpä onkin paljastunut anagrammeina aivan uusia piirteitä. Katsotaanpa:
”Evankeliumi – Mie kuvailen.” Kyllä, ihan loogista. Evankeliumit ovat kuvausta Jeesuksen elämästä, ja murteesta päätellen evankelistat taitavatkin olla kymenlaaksolaisia.
”Uusi testamentti – imuneste tutista.” Niin, kunpa muistaisimme imeä itseemme Sanaa elämän eliksiiriksi.
”Pienoisevankeliumi – iskuvoimainen epeli.” Totta, tässä tajuntaan jymähtää Raamatun tärkein lause.
”Kultainen sääntö – tuskan ääntöelin.” Kuten tiedämme, toisinaan voi olla kovin vaikeaa sanoa ääneen toiselle jotain rakkaudellista.
”Johanneksen ilmestys – Mitens lahkojen nysse?” Tässä on ilmeisesti kysymys tamperelaisesta bussista, jonka jokin lopunajan uskonlahko on kaapannut kulkupelikseen.
”Paavali Tarsolainen – alavalainen pastori!” Tämä on järkyttävä paljastus! Nyt meni raamatuntulkinta uusiksi.
”Evankelisluterilainen kirkko – arvoituksellinen arkkienkeli.” On myönnettävä, että jos pappi puhuu kovasti enkelien kielillä, asia saattaa jäädä seurakunnalle hämäräksi.
”Hiippakunta – papit kuhina.” Pitää ehdottomasti paikkansa, varsinkin suurissa kokouksissa.
”Seurakunta – tuskan auer.” Tottahan se on työmäärän puolesta etenkin jouluna ja pääsiäisenä.
”Kirkkovaltuusto – uskovat rotu.” Kyllähän luottamushenkilöiksi lähinnä näitä ihmisiä hakeutuu.
”Kirkkoneuvosto – rosvot kuin keko.” Ööh, tässä on nyt varmaan joku painovirhe.
”Kirkkoherranvirasto – toverin harras kirkko.” Tervetuloa myös kaikki vasemmistohenkiset!
”Seurakuntapastori – pintakerros autuas.” Toivottavasti sisimmästäkin löytyy täyttä tavaraa.
”Rippikoulu – loppui kuri.” Tältä on tuntunut ja monta kertaa.
”Uskontotunti – istuntokunto.” Oppilaille hyvin tarpeellinen asia.
”Konfirmaatiomessu – kamun aforismiteos.” Seuraat messua ja pastori kovin intoutuu lausumaan elämän viisauksia.
”Ehtoollisleipä – hellästi leipoo.” Nämä on tehty rakkaudella. Tule maistamaan!
”Totuuden Henki – tunteiden kohu”. Joskus virsilaulu koskettaa syvältä. Niin pitääkin.
Hyvä lukija! Lopuksi ”Toivotan Jumalan siunausta! – valmistuttaja Nooan uniasu.” Kuuluisa vanhatestamentillinen yöpukumainos.
Lasse Karppela, kouvolalainen kirkkopaimen
”sopimuksenvarainen poikaparka kellokalle”
