Lammas

Tänään on niin sanottu ”hyvän paimenen sunnuntai”. Päivän raamatunkohdat kertovat siitä, miten Jumala ja Jeesus ovat Paimenia, ja me heidän laumaansa – siis lampaita. Lammas ei ole houkutteleva samaistumiskohde. Lammas on pelokas, arka ja laumasieluinen.
 Kuitenkin nuo kyseessä olevat raamatunkohdat ovat monille hyvin rakkaita ja läheisiä. Erityisen tärkeä on monelle Psalmi 23, joka alkaa sanoilla: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden...”

Raamatun paimenkertomukset ovat suosittuja siksi, koska ne välittävät meille sen, mitä tämän ajan ihmiset kipeimmin kaipaavat. Kaiken ikäiset ihmiset kaipaavat ennen kaikkea turvallisuutta. Niin monet asiat synnyttävät mieliimme huolia ja pelkoja. 

Me kaipaamme turvallisuutta. Samoin maailmamme tarvitsee turvallisia ihmisiä. Olen siltä mieltä, että suuri osa ristiriidoista kodeissa, työpaikoilla, ystäväpiireissä ja politiikassa johtuu siitä, että on niin paljon turvattomia ihmisiä.

Turvattomalla ihmisellä ei ole varaa tunnustaa erehdyksiään eikä näyttää heikkouttaan. Turvallisella ihmisellä on varaa tunnustaa erehdyksensä, hänellä on varaa osoittaa, ettei hän tiedä eikä osaa kaikkea. Hänellä on varaa tarvittaessa antaa periksi. 

Turvallisuus syntyy tiedosta, että minä olen hyväksytty, ja että minun ei tarvitse olla yksin. Koska Herra on minun Paimeneni, niin auttajani on hyvin lähellä. Hän rakastaa. Hän armahtaa. Hän auttaa. Hän ymmärtää. Hän kuuntelee. Hänellä on aikaa. Me emme sittenkään ole täällä sokean sattuman kuljettavina, vaan Hyvän Paimen johdatettavina. Hänen tahdostaan me olemme olemassa ja Hän tahtoo meidät lopulta luokseen taivaan kotiin.

Kimmo Ylikangas
Kuusankosken kirkkoherra