Isämme

Isänpäivänä meillä on mahdollisuus pysähtyä pohtimaan isien merkitystä elämässämme. Isät voivat olla meille rakkaita tukijoita ja esikuvia, mutta kaikki isäsuhteet eivät ole ongelmattomia. Monilla meistä on vaikeita muistoja tai haasteita isiemme kanssa, ja se voi aiheuttaa kipua ja surua.

Kun ajattelemme isiämme, on hyvä muistaa, että täydellisiä isiä ei ole. Kukaan meistä ei ole virheetön, ja joskus isä voi olla itsekin haavoittunut. Jumalasta puhutaan usein isänä. Kuvaamme Jumalasta saattaa vaikuttaa se, millainen suhde meillä on omaan isään ollut. Jumalan kuvaan meistä ei vaikuta mikään. Hän näkee meidät juuri sellaisina kuin olemme. Hän rakastaa meitä ehdottomalla rakkaudellaan. Hän ei vaadi meiltä mitään, vaan antaa meille kaiken.

Sunnuntain kirkollinen aihe, "kuolemasta elämään", on lohduttava muistutus siitä, että elämän kaari ei pääty kuolemaan. Jeesuksen kautta me saamme ymmärtää ja uskoa, että kuolema ei ole loppu, elämä jatkuu taivaankodissa Jumalan luona. Tämä viesti on erityisen tärkeä isänpäivänä, kun ajattelemme niitä isiä, jotka ovat poistuneet luotamme, mutta joiden vaikutus elämäämme on edelleen läsnä.

Jeesus tuntee jokaisen meidän kipumme ja vaikeutemme. Hän on se hyvä paimen, joka ei vain johda meitä, vaan myös ymmärtää meitä syvästi. Jeesus lupaa, että me saamme elää ja elämämme on täynnä mahdollisuuksia, vaikka menneisyydessä olisi vaikeuksia. Jumala lähetti meille oman poikansa Vapahtajaksi. Hän voi parantaa elämän haavat. Hän rakastaa meitä kokonaisina ja tahtoo kohdata meidän kaikki tarpeemme.

Jeesus osoittaa meille, että vaikka elämässä on surua ja haasteita, voimme silti kokea elämän täyteyden. Hän on se, joka nostaa meidät ylös ja antaa meille mahdollisuuden uuteen alkuun anteeksiantamisen ja rakkauden kautta.

Tänään voimme rukoilla, että saisimme voimaa hyväksyä isiemme inhimillisyys ja antaa anteeksi, jos se on tarpeen. Samalla voimme myös rukoilla, että voisimme olla parempia vanhempia ja esimerkkejä omille lapsillemme. Jeesuksen antama elämä on kutsu kasvuun, muutokseen ja rakkauden jakamiseen.

Saija Sarkasuo
pappi
Valkealan seurakunta