Valo voittaa pimeyden
Tänään vietetään kynttilänpäivää. Se on viimeinen jouluun liittyvä pyhäpäivä. Raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan, meitä jokaista varten.
Kynttilänpäivä on saanut nimensä keskiaikaisesta tavasta vihkiä käyttöön vuoden aikana kirkossa poltettavat kynttilät. Eri puolilta pitäjää lahjoitetut kynttilät siunattiin messussa jumalanpalveluskäyttöön. Ja tämä pyhäpäivä sopi siihen tarkoitukseen hyvin, koska silloin puhutaan valosta, jonka Jeesus on tuonut tähän maailmaan.
Elämme vuodenkierrossa aikaa, jolloin valon määrä lisääntyy hitaasti mutta varmasti. Tuntuu hyvältä kulkea kevättä kohti. Ihmisinä meillä on luontainen kaipuu ja tarve hakeutua valoon. Auringon valo on edellytys lähes kaikelle elämälle maapallolla. Raamatun alussa Jumala sanoo: ”Tulkoon valo! ”Ja valo tuli. Myös Raamatun lopussa puhutaan valosta. Ilmestyskirjassa puhutaan aikojen lopusta näin: ”Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa.”
Valo voittaa pimeän. Raamatun mukaan lopulta hyvä voittaa pahan. Rakkaus on voimakkaampi kuin viha. Siihen ei ole aina helppo uskoa, kun koko ajan kuulemme synkkiä uutisia maailmalta. Mutta se on yksi kristillisen uskon kulmakivistä. Jumala on vahvempi kuin pahan vallat. Hän kutsuu meitä taisteluun hyvän puolesta pahaa vastaan, oikeuden puolesta vääryyttä vastaan, rakkauden puolesta vihaa vastaan.
”Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon,” sanotaan Psalmissa 36. Jeesus sanoo olevansa maailman valo: ”Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen (Joh. 12:46) Tuo Kristus-valo on vielä tärkeämpi kuin auringonvalo. Kristinuskon varhaisessa vaiheessa kristityt nimittivät Kristusta tosi auringoksi, ”jonka säteet antavat elämän”, kuten kirkkoisä Kleemens Aleksandrialainen kirjoitti noin 200 vuotta jälkeen Kristuksen syntymän. Valo voittaa.
Timo Pokki
pastori
Anjalankosken seurakunta
