Ei enää orpoja

Helluntai on Pyhän Hengen vuodattamisen päivä ja samalla koko Kristuksen kirkon syntymäpäivä. Jeesus lupasi seuraajilleen Pyhän Hengen lahjan ja 50 päivää pääsiäisestä tuo lupaus täyttyi Jerusalemissa koolla olleiden ”sen tien kulkijoiden” keskuudessa. Kulttuuriset, kielelliset ja etniset rajat murtuivat, kun he tulivat täyteen Pyhää Henkeä. Eri taustoista kokoon tulleet kuulivat omalla kielellään julistettavan Jumalan suuria tekoja (Ap. t. 2:1-13).

Ja suuria ne todella ovatkin! Orjista tulee vapaita, orvoista perillisiä, poikia ja tyttäriä, turvattomille luvataan ikuinen Puolustaja, joka on myös Lohduttaja. Helluntain evankeliumissa, juuri ennen kärsimistään, Jeesus lupaa omilleen Isän luota Puolustajan, joka on Totuuden Henki (Joh. 14:15-21).
Sitten Jeesus sanoo erikoiset sanat: ”En minä jätä teitä orvoiksi.” Evankeliumeista selviää, että ainakaan kaikki opetuslapset eivät olleet orpoja sanan ajallisessa merkityksessä. Jeesus puhuu hengellisestä orpoudesta, jonka juuret ovat syntiinlankeemuksessa. Yhteyteen luotu ihminen joutui eroon syvimmän rakkauden lähteestä, Isästä Jumalasta. Isän sydän ei koskaan unohtanut tai hylännyt eroon joutuneita lapsiaan, vaan kun aika täyttyi, Hän lähetti Poikansa kertomaan ja osoittamaan, millainen sydän Isällä on.

Hengessään Isä kuiskaa orvolle sydämelle: ”Minä olen muovannut sinut omin käsin ja minä rakastan sitä, minkä olen tehnyt. Älä juokse pois. Tule takaisin – ei kerran tai kahdesti, vaan aina uudestaan. Älä sano, että olen luovuttanut sinun suhteesi, enkä kestä sinua enää. Se ei ole totta. Älä tuomitse itseäsi. Anna minun rakkauteni koskettaa syvimpiä, salatuimpia kohtia sydämessäsi ja paljastaa sinulle oman kauneutesi. Sen kauneuden, jonka olet menettänyt näkyvistäsi, mutta joka tulee näkyväksi rakkauteni valossa.”

Tämän Rakkauden lain Isä itse kirjoittaa niiden sydämiin, jotka on lunastettu ristillä takaisin lapsen asemaan. Rakkauden sinettinä on Pyhä Henki, joka antaa lapsen oikeuden huutaa: ”Abba! Isä!” (Room. 8:15). Hengen tuuli puhaltaa, missä tahtoo. Se kutsuu ihmistä elämän selittämättömien sattumusten keskellä ja kuiskaa: ”Saanhan rakastaa sinua?”

Kari Niemelä
sairaalapastori
Kouvolan seurakuntayhtymä