Uusi vuosi ja uudet kujeet

Maailmalla tapahtuu jatkuvasti suuriakin muutoksia. Sodat ja vallanpitäjien vaihdokset tuovat muutoksia tuhansien ihmisten elämään. Muutoksia tapahtuu jokaisen ihmisen elämässä halusi sitä tai ei. Ainakin peiliin katsoessa ikääntymisen muutokset huomaa joka vuosi selvemmin iän karttumisen myötä.

Muutoksien keskellä moni kaipaa pysyvyyttä. Arjen rutiinien merkitys on suuri varsinkin lapsiperheissä, sillä rutiinit tuovat turvaa. Monet muutokset horjuttavat turvallista arkea. Hallituksen leikkaukset ovat vaikuttaneet siihen, että moni joutuu kamppailemaan omasta toimeentulostaan. Tavallinen arki on muuttunut ahdistavaksi, kun on pakko miettiä, mihin rahat riittävät. Työttömyys ja lomautukset ovat kohdanneet monia viimeisen vuoden aikana ja tulevaisuus tuntuu epävarmalta. Leipäjonot kasvavat, kuilu köyhien ja rikkaiden välillä syvenee ja eriarvoisuus kasvaa.

Kaikkien muutosten keskellä yksi on ja pysyy. Jumala on yksi ja sama eilen, tänään ja ikuisesti. Pelastuksen sanoma Jeesuksesta Kristuksesta ei ole juurikaan muuttunut kahdentuhannen vuoden aikana. Kriisien keskellä sanoma rakastavasta ja armollisesta Jumalasta voisi antaa toivoa heille, joita tulevaisuus ahdistaa. Silti sana Jeesus voi nyky-yhteiskunnassa olla joillekin kirosanaa pahempi, jonka lausumista tulisi ainakin lasten ja nuorten seurassa välttää.

Itse olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että olen saanut kasvaa lapsuuteni ja nuoruuteni yhteiskunnassa, jossa koulupäivä aloitettiin aamunavauksella ja virren veisuulla. Saimme esittää jouluna jouluevankeliumin joulujuhlassa, käydä keväällä kevätkirkossa ja rukoilla ruokalassa ruokarukouksen. Parhaita olivat aamut, jolloin ”rokkimummoksi” kutsumamme vapaansuuntauksen nainen tuli pitämään meille aamun uskontotunnin, jolloin lauloimme iloisia Jeesus lauluja hänen kitaransa säestyksellä. Kaikki rakastivat rokkimummoa, eikä kukaan kyseenalaistanut, oliko hänen sanomansa soveliasta jokaiselle luokassa olijalle.

Muutoksia tapahtuu, eikä niihin voida juuri vaikuttaa. Miten itse suhtaudun eteen tuleviin muutoksiin, määrittää, millainen tulevasta vuodesta tulee. Jäänkö surkuttelemaan ja haikailemaan ”vanhoja hyviä aikoja” vai mukaudunko muutoksiin niin hyvin kuin mahdollista. Onneksi kirkossa on vielä sallittua puhua vapaasti Jumalasta ja Jeesuksesta ja ylläpitää toivon ja rakkauden sanomaa. Valitettavasti moni heistä, joille näistä sanoista olisi kriisien keskellä apua, eivät saa niitä kuulla tai eivät osaa niitä edes kaivata. Vaikka yhteiskunta yrittää mukautua niiden vaatimuksiin, joita kristinusko ärsyttää, ei Jeesusta saada häviämään. Rukous on aina kriisien ja muutosten keskellä ollut elämää kantava voima, jonka avulla selvitä elämässä eteenpäin. Sitä se on yhä vieläkin, mutta kuinka moni enää osaa tuohon voimavaraan turvautua. Sillä, jolla on elämässään toivo, ei tarvitse haikailla mennyttä, vaan hän saa katsoa luottavaisesti tulevaan.

Nina Lauri
Seurakuntapastori
Anjalankosken seurakunta