Armo

Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. (Ps. 13:6) 

Mieti hetki virtaavaa jokea, jonka äärellä olet ollut. Sen vesi on vahvaa, se virtailee omissa uomissaan – huuhtelee kivien päältä, reunoja pitkin. Vahvan veden virtaus kuljettaa läpi kaikkien esteiden ja mutkien läpi kohti aavaa. Veden voima peittää pintojen rikkinäiset muodot, silottaa.

Armo on vahvaa.

Aurinko paistaa, ja lapset leikkivät vesisuihkun alla. Vesi raikastaa ja puhdistaa lämmintä, seisovaa kuumaa ilmaa. Välillä hörpätään lisää kylmää mehua, sitten leikitään lisää. Veden noustessa korkeuksiin siihen muodostuu aurinkoa vasten sateenkaaren värit – ja veden laskiessa kylmänä suihkuna päähän ja selkämykseen, se aiheuttaa iloisia kiljahduksia.

Armo on raikasta.

Kävelet ulkona. Alkaa hiljalleen ripotella vesipisaroita ja lintujen äänet hiljenevät hieman. Ensin ajattelet, ettei sopisi juuri nyt, että sataisi vettä – mutta sitten ilma alkaa raikastua, ja on helpompi hengittää. Pisaroista tulee isompia ja isompia, ja lopulta naurahdat säätä, joka yllättää ja saa ympäröivän maailman hengittämään.

Armo on pisaroita.

Armo ulottuu kaikkialle. Armo on sitä, ettei meidän tarvitse miettiä olemassaolomme oikeutusta. Armo on sitä, että voimme hengittää vapaasti.  

Pyhä, Armollinen Jumala,
Anna minun hengittää Sinun armoasi – ja levätä siinä.
Anna minun levossa luottaa siihen, että Sinussa on johdatus
elämääni varten. Johdata minua täällä niiden ihmisten lähelle, 
joiden kanssa minun on helppo hengittää.
Siunaa tätä päivää ja kaikkia tulevia päiviäni.

Marja Juntunen
Oppilaitospappi
Kouvolan seurakuntayhtymä