Sairaus ja syventyvä sanoma

Käden alla Isän rakkaan,
varjon siunatun mä sain.
Linnan vahvan kunniakkaan,
tuen turvan tuskissain.

Näin sanotaan Tyyne Salokanteleen hengellisessä laulussa.

Pyhän kirjeteksti on Galatalaiskirjeestä (4:12–20). Eräs sen vaikuttava kohta on, kun Paavali sanoo julistaneensa evankeliumia galatalaisille sairastumisensa vuoksi (4:13). Emme tiedä millä tavoin apostoli sairastui. Korinttilaisille hän puhui ”pistävästä piikistä”, joka pakotti hänet pysymään hengellisesti valppaana, mutta ei ole varmuutta onko kyse samasta asiasta.

Sairauden vaikutukset voivat olla monet. Sairaus pysäyttää ja pakottaa arvioimaan asioita uudelleen. 

Sairaus voi saada ihmisen sulkeutumaan, mutta sairauden kautta elämä voi myös syventyä, niin että se on siunaus läheisillekin. Sairaus pakotti Paavalin pysähtymään galatalaisten luona ja hän käytti tilaisuuden julistaakseen. Hän kertookin, että vaikka ”ruumiillinen tilani pani teidät koetukselle”, galatalaiset ottivat hänet vastaan ”kuin Jumalan enkelin” (4:14).

Kristillisesti ajatellaan, että synnin seuraukset kertautuvat ihmisen elämässä. Evankeliumin sanoma katkaisee kierteen ja antaa synnin vallassa olevalle ihmiselle voimanlähteen uuteen elämään.

Galatalaiset ottivat Paavalin sanoman niin suurella ilolla vastaan, että ”olisitte silloin antaneet vaikka silmät päästänne, jos se olisi ollut mahdollista” (4:15). Näin sanoma johti galatalaisten elämän syvenemiseen, vaikka he myöhemmin tarvitsivatkin ohjausta.

Kun vaikeuksien keskellä suuntaamme sisäiset silmämme evankeliumin sanomaan, myös meidän elämämme voi saada uuden suunnan ja syventyä, niin että ylikäymätön vaikeus voi muuttua elämän voimanlähteeksi.

Tyyne Salokanteleen laulun sanoin:

Usko lausuu: Herran tiellä
kaikki kääntyy parhaimpaan.
Nyt jos kylvän kyyneleillä,
kerran riemuin niittää saan.

Pilvelläkin pimeimmällä
siunaus on seurassaan.
Siksi Herran ystävällä
hätää ei oo milloinkaan.

Kai Takkula
vs. pastori
Elimäen seurakunta