Elämän antaja

Sunnuntain teema luotaa syviin asioihin, kysymyksiin elämästä ja kuolemasta. Läheisen kuolema saa maailman kaatumaan. Kuoleman tai vakavan sairauden kohdatessa syvä murhe ja toivottomuus valtaavat mielen. Kuolemanpelko on ihmisen suurin pelko, elämän järkyttäjä. Laulun sanoin, ”Me juoksemme, juoksemme pakoon sitä suurta ja pelottavaa, joka kerran lyö jokaisen lakoon ja rakkaistaan erottaa.”

Vakavan sairauden kohdalla moni kyselee, ”Missä viivyt avun tuoja, liekö sinua ollenkaan?” Kuoleman läheisyys laittaa ihmisen polvilleen. Kuoleman äärellä uskoamme koetellaan. Pyhän aihe kertoo kuitenkin siitä, että on joku, joka on kuolemaakin mahtavampi.

Raamattu kertoo kolmesta Jeesuksen herättämästä kuolleesta, Jairoksen tyttärestä, Nainin lesken pojasta ja Lasaruksesta. Näistä kaksi jälkimmäistä ovat tämän pyhän 1. ja 2. vuosikerran tekstejä. Kaikissa näissä ihmisten omat mahdollisuudet olivat ensin kärsineet täydellisen vararikon, heidän maailmansa oli romahtanut läheisen kuoleman vuoksi. Mutta siellä, missä ihmisen mahdollisuudet päättyivät, alkoivat Jumalan mahdollisuudet. 

Jeesus kuvaa omiensa suhdetta häneen oksien suhteena puuhun. Oksa irrallaan puusta kuolee. Yhteys runkoon tuo elämän. Jumala on voimallinen oksastamaan puusta pudonneen uudelleen.  Jeesuksella ja hänen sanallaan oli ja on valta luoda uutta, antaa elämää, kutsua ja herättää kuolemasta elämään.

Jeesuksen valta herättää kuolleita on Jumalan hyvä suunnitelma: kutsua kuolleet – synteihinsä, pahoihin tekoihinsa kuolleet, hengellisesti kuolleet – elämään. Jumalan armo on suurempi kuin ihmisten erehdykset, virheet ja synnit. Hänen tahtonsa syntistä sukukuntaa kohtaan on hyvä. Jeesus tahtoo antaa sinulle elämän, yltäkylläisen elämän.

Lääketiede voi auttaa pidentämään ihmisen elinikää, mutta ei pysty herättämään ainakaan haudattuja kuolleita. Lääkärit eivät voi lopultakaan pelastaa ihmistä kuolemasta. Ei ole muuta kuolemattomuuden lääkettä kuin Jeesus itse ja hänen sanansa: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin …”

Pauli Heinola
Kuusankosken seurakunnan kappalainen