Käsitän tai sitten en

Jumala on yksi. Jumalalla on kolme persoonaa. Tätä on kolminaisuusoppi lyhykäisyydessään. Kolminaisuusoppia opetellaan ymmärtämään kesän rippikouluissa ja kertaus tekee hyvää kaikenikäisille. Miten kristinusko voi olla monoteistinen uskonto, kun Jumalalla on kolme persoonaa? Tätä miettivät ja myös kysyvät monet. Jumalan kolme persoonaa ovat erottamattomia keskenään. Ei ole siis kolmea jumalaa. On vain yksi Jumala, jolla on kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Isä on Luoja. Poika on Pelastaja ja Pyhä Henki on pyhittäjä. Niin yksinkertaista ja niin käsittämätöntä.

Jumala onkin salattu Jumala. Tämä kuuluu Jumalan olemukseen. Emme voi käsittää eli ymmärtää kaikkea. Nykyään käsitämme asioita ei-konkreettisella tavalla: tajuamme ja ymmärrämme.

Ennen oli toisin. ”Käsittäminen” tarkoitti vanhassa suomen kielessä käsiin saamista tai käsissä pitämistä. Vaikeakin kirja oli helppo käsittää; riitti kun kirjaa piti käsissään. Minä käsitän koiriamme monta kertaa päivässä, vaikken ymmärrä niitä ollenkaan.

Jumala on salattu ja joskus myös käsittämätön. Jumala on käsittämätön vanhan suomen kielen mukaan, sillä emmepä pysty Jumalaa käsiimme ottamaan. Ja nykykielen mukaan Jumala voi tuntua käsittämättömältä, kun toivomme toista kuin mitä Jumala meille antaa. Miksi Jumala ei vastaa? Miksi Jumala vastaa toisin kuin haluaisin ja kuten olen rukoillut? Jumala ei ole automaattivastaaja eikä vastausautomaatti. Milloin siis saan vastauksen kysymyksiini?

Suomen kielessä on hivenen vanhaksi käynyt sana ”koska.” Voimme kysyä. ”milloin” jokin tapahtuu tai ”koska” jokin tapahtuu.

”Koska valaissee kointähtönen mua köyhää kerjääjää? Koska päättyy matka yöllinen, on yhä hämärää. Taivaalle nostan yhtenään katseeni kaipaavan. Valoa jos en näekään, sen tiedän loistavan.” (Virsi 361)

Vielä tänään emme käsitä kaikkea ja joudumme arvailemaan, milloin kysymyksiimme vastataan. Mutta tiedämme, että valo loistaa, sillä Isä on jo pannut valot päälle.

Tuula Ylikangas
sairaalapastori